Resistiivisyys

Resistiivisyys eli ominaisvastus tai ominaisresistanssi (tunnus ρ) on aineen sähköinen ominaisuus, joka kuvaa, minkälainen sähköinen vastus eli resistanssi muodostuu minkäkin kokoisesta kappaleesta ainetta. Resistiivisyyden SI-järjestelmän mukainen yksikkö on ohmimetri (tunnus Ωm, Ω m tai Ω·m). Resistiivisyyden käänteissuure on konduktiivisuus.

Resistiivisyys $\rho$ voidaan esittää yhtälöllä

$\rho ={\frac {E}{J}},$

missä $E$ on sähkökenttä ja $J$ virtatiheys. Resistiivisyyden esitystapa sähköjohdolle on yhtälömuoto

$\rho =R{\frac {A}{l}},$

missä $R$ on vastus, $A$ poikkipinta-ala ja $l$ johtimen pituus. Tällöin voidaan laskea vastus yhtälöllä $R=\rho l/A$.

Aineen sähkönjohtavuus riippuu sen lämpötilasta. Metalleilla resistiivisyyden lämpötilakerroin on positiivinen eli resistanssi kasvaa lämpötilan kasvaessa, puolijohteilla ja elektrolyyteillä resistanssi taas pienenee lämpötilan kasvaessa.

Aineiden resistiivisyyksiä

Yleisimpien metallien resistiivisyyksiä pienimmästä eli parhaasta sähkönjohteesta lähtien (lämpötilassa 20 °C, 10⁻⁶  Ωm vastaa arvoa 1 Ω·mm²/m):

Aineiden resistiivisyyksiä

Aine	Resistiivisyys (20 °C)	Resistiivisyyden lämpötilakerroin (20 °C)
Hopea	0,0159·10−6 Ωm	4,0·10−3 /K
Kupari	0,01678·10−6 Ωm	3,9·10−3 /K
Kulta	0,024·10−6 Ωm	3,4·10−3 /K
Alumiini	0,0265·10−6 Ωm	4·10−3 /K
Messinki	0,070·10−6 Ωm	1,5·10−3 /K
Rauta	0,097·10−6 Ωm	6·10−3 /K
Teräs (arvo vaihtelee laadun mukaan)	0,8·10−6 Ωm	3·10−3 /K

Vastuslankoina käytettyjä materiaaleja (lämpötilassa 20 °C):

Aineiden resistiivisyyksiä

Aine	Resistiivisyys (20 °C)	Resistiivisyyden lämpötilakerroin (20 °C)
Konstantaani	0,50·10−6 Ωm	0,03·10−3 /K

Katso myös

• Sähköjohde
• Sähköeriste