Reniumdioksidi

kemiallinen yhdiste

Reniumdioksidi eli renium(IV)oksidi (ReO2) on renium- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää orgaanisen kemian synteeseissä katalyyttinä.

Reniumdioksidi
Tunnisteet
CAS-numero 12036-09-8
Ominaisuudet
Molekyylikaava ReO2
Moolimassa 218,21
Ulkomuoto Mustanruskeaa tai sinisenmustaa kiteistä ainetta[1]
Sulamispiste 900 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 11,4 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

OminaisuudetMuokkaa

Huoneenlämpötilassa reniumdioksidi on sinisenmustaa tai sinisenhohtoista mustanruskeaa kiteistä ainetta ja sen kiderakenne on vääristynyt rutiilirakenne. Yhdiste on veteen liukenematonta. Yhdiste on polymorfista ja sillä on kaksi kidemuotoa α-muoto ja β-muoto[3]. Kuumennettaessa noin 900 °C:n lämpötilaan reniumdioksidi disproportioituu reniumheptoksidiksi ja metalliseksi reniumiksi. Alkalimetallihydroksidien kanssa yhdiste reagoi muodostaen renaatteja (M2ReO3).[1][2][4][5][6]

Valmistus ja käyttöMuokkaa

Reniumdioksidia valmistetaan kuumentamalla reniumia ja reniumheptoksidia 600 °C:n lämpötilaan.[2] Muita tapoja ovat heksaklororenaattien ([ReCl6]2-) hydrolyysi ja ammoniumperrenaatin pelkistys sinkin avulla[4][3]. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä pelkistettäessä orgaanisia yhdisteitä vedyttämällä. Muun muassa karboksyylihapot pelkistyvät näin[3].

LähteetMuokkaa

  1. a b c N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1048. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
  2. a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 948. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  3. a b c W. L. F. Armarego, Christina Chai: Purification of Laboratory Chemicals, s. 668. Butterworth-Heinemann, 2012. ISBN 978-0123821614. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.7.2016). (englanniksi)
  4. a b Tom A. Millensifer: Rhenium and Rhenium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 31.7.2016
  5. Hans Georg Nadler: Rhenium and Rhenium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 31.7.2016
  6. Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1424. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.7.2016). (englanniksi)