Reijo Einari Jyrkiäinen (s. 6. huhtikuuta 1934 Suistamo) on suomalainen säveltäjä, musiikkitieteilijä ja hallintomies.

Reijo Jyrkiäinen
Reijo Jyrkiäinen vuonna 1994.
Reijo Jyrkiäinen vuonna 1994.
Henkilötiedot
Syntynyt6. huhtikuuta 1934 (ikä 90)
Suistamo
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Tutkimusalue musiikkitiede

Kokeellista sävellystuotantoa 1960-luvulta.
Työura Yleisradion ja Helsingin kaupungin palveluksessa.

Jyrkiäinen opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa Nils-Eric Fougstedtin ja Joonas Kokkosen johdolla ja sai sävellysdiplomin vuonna 1963. Hän jatkoi sävellysopintojaan Darmstadtin kursseilla vuosina 1962–1964 ynnä muualla Euroopassa. Hänen sävellystuotantonsa on suppea, ja se käsittää vain muutamia kamarimusiikkiteoksia sekä elektronimusiikkia. Hän kuului 1960-luvulla suomalaisen elektronimusiikin uranuurtajiin ja loi teoksiaan Yleisradiossa. Hän piti vuonna 1963 Ilkka Kuusiston kanssa yhteisen sävellyskonsertin.

Lisäksi Jyrkiäinen opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa ja tutki Arnold Schönbergin ja Béla Bartókin musiikkia. Hän suoritti lisensiaatintutkinnon vuonna 1967 ja väitteli tohtoriksi vuonna 2012 Bartókin jousikvartetoista.

Työuransa Jyrkiäinen teki Yleisradiossa, jossa hän toimi musiikkitarkkailijana (1957–1966) ja taidemusiikkipäällikkönä (1967–1971), sekä Helsingin kaupungin palveluksessa, ensin kaupunginorkesterin intendenttinä (1971–1990) ja sitten kulttuuriasiainkeskuksen musiikkiasiain päällikkönä (1990–1997).

Sävellyksiä

muokkaa

Kamarimusiikkia

muokkaa
  • Frammenti per il septetto d'archi (1962)
  • Mesto (1963)
  • For Four (1963)
  • Contradictions (1965)
  • Varianti (1967)

Elektroni- ja nauhamusiikkia

muokkaa
  • Sounds 1–3 (1963–1966)
  • Idiopostic 1–2 (1963–1966)
  • Sauna Martti Pokelan kanssa (1969)

Julkaisuja

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 168. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Tamminen, Tatu: Reijo Jyrkiäisen elektroakustinen sävellystuotanto. Pro gradu. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2017. Teoksen verkkoversio.