Avaa päävalikko

Ratsastus järjestettiin Helsingin olympialaisissa 1952 yhdeksännen kerran olympiatasolla. Ratsastuksessa kilpailtiin koulu-, kenttä- ja esteratsastuksessa. Jokaisessa lajissa oli sekä henkilökohtainen että joukkuesarja. Kouluratsastukseen sai osallistua ensimmäistä kertaa olympiahistoriassa myös naiset.

Ratsastuksen menestynein maa Helsingissä oli ylivoimaisesti Ruotsi, jonka kilpailijat ottivat neljä kultamitalia kuudesta jaossa olleesta. Neljään mitaliin ylsivät myös saksalaiset, mutta he jäivät ilman kirkkainta mitalia.

Sisällysluettelo

KilpailutapahtumatMuokkaa

Kouluratsastuksessa kilpailtiin Ruskeasuon ratsastushallin kentällä 28.29. heinäkuuta. Lajiin osallistui 27 kilpailijaa mukaan luettuna neljä naista.[1] Ruotsalainen Henri Saint Cyr voitti henkilökohtaisen kilpailun ja Ruotsi vuotti joukkuekisan. Ruotsin joukkueeseen kuuluivat Saint Cyr, Gustaf Adolf Boltenstern, Jr. ja Gehnäll Persson. He voittivat jo ratsastuksen neljä vuotta aiemmin, mutta heidät hylättiin, sillä Persson oli vain kersantti. Säännöissä vaadittiin vielä tuolloin, että kenttäratsastukseen osallistuvien urheilijoiden tulee olla upseereita.[2] Lis Hartelista tuli kouluratsastuksessa ensimmäinen ratsastuksen naismitalisti olympialaisissa. Hänet jouduttiin auttamaan hevosen satulaan ja sieltä pois, sillä hänen jalkansa olivat halvaantuneet.[3]

Kenttäratsastukseen lähti 59 ratsastajaa ja 19 joukkuetta. Kilpailupaikkana toimivat Laakson ratsastusstadion sekä Talin laukkarata, jossa järjestettiin sekaestelaukkakilpailu. Lajin ratkaisut nähtiin maastoratsastuskokeessa, jossa peräti 13 joukkuetta yli 20 ratsastajaa tippui pelistä pois. Kouluratsastuksen jälkeen kärjessä oli suomalainen Mauno Roiha. Maastokokeessa ruotsalaiset olivat täysin ylivoimaisia ja varmistivat käytännössä jo joukkuekisan voiton. Saksa menetti mahdollisuutensa kokonaiskisan voittoon, kun Klaus Wagner eksyi reitiltä ja sai 15 virhepistettä aikarajan ylityksestä.[4] Viimeisessä lajissa esteratsastuksessa saksalaiset nousivat vielä melko lähelle pisteissä, sillä ruotsalaisten hevoset olivat vielä hieman väsyneitä maastokokeesta. Henkilökohtaisessa kisassa selvän voiton otti Ruotsin Hans von Blixen-Finecke.[5]

Esteratsastuksen mitaleista kilpailtiin kisojen viimeisenä päivänä Olympiastadionilla. Kilpailu oli tasainen ja jännittävä. Joukkuekisan johtaja vaihtui jatkuvasti. Yhdistyneen kuningaskunnan viimeinen ratsastaja Harry Llewellyn varmisti virheettömällä suorituksellaan kultamitalin maalleen ennen Chilea. Henkilökohtaisessa kisassa viisi kilpailijaa oli varsinaisen kilpailun jälkeen tasapisteissä. Uusintakierroksen suoritti puhtaasti vain ranskalainen Pierre Jonquères d'Oriola Ali Baba -hevosellaan ja voitti kultaa.[5]

MitalistitMuokkaa

MitalitaulukkoMuokkaa

Sija Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Yhteensä
1   Ruotsi 4 0 0 4
2   Ranska 1 1 1 3
3   Yhdistynyt kuningaskunta 1 0 0 1
4   Chile 0 2 0 2
5   Saksa 0 1 3 4
6   Tanska 0 1 0 1
  Sveitsi 0 1 0 1
8   Yhdysvallat 0 0 2 2

LähteetMuokkaa

  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  • Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi)
  • Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. ISBN 951-97773-8-5.

ViitteetMuokkaa

  1. Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 515
  2. Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 86
  3. Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 167
  4. Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 516
  5. a b Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 517
  6. Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 181-182