Rationaalisuus

järkeilyyn perustuva päätöksenteko
(Ohjattu sivulta Rationaalinen)

Rationaalisuus tarkoittaa kykyä[1] käyttää subjektiivisen emootion (tunteiden, hahmottamisen, kokemusten ja havaintojen[2]) ja objektiivisen tiedon vuorovaikutusta hyödykseen päätöksenteossa[3] vaistojen ja perinteen lisäksi tai niiden sijaan.[4] Rationaalisuuteen kuuluu vaihtoehtojen tietoinen ajatuksellinen arviointi ja usein myös jonkin formaalin järjestelmän kuten logiikan tai matematiikan käyttö avuksi. Rationaalisuuteen kuuluu tavoitteen määrittäminen ja sen saavuttamiseksi käytettävissä olevien toimenpiteiden arviointi, toteutettavan toimenpiteen valinta ja toteutus sekä edelleen toteutuksen arviointi ja niin edelleen. Rationaaliselta ajattelulta edellytetään väitteiden johdonmukaista ja ristiriidatonta perustelua.[5]

Rationaalisuudelle vastakkainen ajattelutapa on irrationaalisuus.

HistoriaaMuokkaa

Suomenkielen alkuperäinen sana rationaalisuudelle on ”järjellisyys”. Latinankielinen sana järjelle on ratio (laskelma, suunnitelma, keino). Ja näin ihmisen järjellisyydestä ja järjestä voidaan puhua synonyyminä rationaalisuudelle.[6]

Aristoteleen mukaan ihminen on järjellinen eläin (zoon logikon) ja eläimellisyys ja järjellisyys ovat kaksi ihmisen eri ominaisuutta. Kreikassa sana logos merkitsee myös sanaa, joka viittaa, että järjellisyydellä ja kielellä on yhteys [7].

MäärittelyäMuokkaa

Erilaisia rationaalisuuden käsitteitä ja tyyppejä on paljon[8], kuten harkintarationaalisuus (Ihmisen kyky pitäytyä omassa elämänsuunnitelmassaan), välineellinen ja tekninen rationaalisuus (tarkoituksena etsiä tehokkaimmat keinot päämäärien saavuttamiseen), arvorationaalisuus (hyvän elämän ymmärtäminen, viittaa onnellisuuden ajatukseen eli ymmärrykseen omista perimmäisistä päämääristämme)[9]. Suomessa rationaalisuutta ja järkeä ovat tutkineet muun muassa professori Timo Airaksinen, filosofian kandidaatti Ilpo Halonen ja professori Ilkka Niiniluoto.[9]

Ilkka Niiniluodon mukaan filosofian tehtävänä on muodostaa rationaalista maailmankuvaa.[10] Näin ollen rationaalisuus tarkoittaa tunteiden ja tiedon vuorovaikutuksellista päättelykykyä. Toisen käsityksen mukaan rationaalisuus käsitteenä tarkoittaa loogista ristiriidattomuutta.[6]

Timo Airaksisen mukaan ihmisen käyttäytyminen on rationaalista silloin, kun hän tottelee omaa arvojärjestystänsä tehdessään päätöstä ja osaa valita taitojensa ja tietonsa perusteella arvoistansa parhaan vaihtoehdon valintatilanteessa.[11]

Ilkka Niiniluodon ja Ilpo Halosen mukaan päämäärärationaalinen ihminen tekee valintansa sen mukaan, mikä vie oikeita päämääriä eteenpäin ja on hyväksi myös muille ihmisille. Hän ottaa siis eettiset arvonsa mukaan päätökseensä. Hän osaa jaotella halunsa ja pystyy arvioimaan niiden nykyhetken ja tulevaisuuden vaikutuksia[12]. Rationaalinen ihminen on yleensä vastuussa omista teoistaan[13]. Rationaalinen järjenkäyttö tosista vaihtoehdoista tosiin johtopäätöksiin ei ole ennalta määrätty, vaan on päättelyn ja moninaisten valintojen tulos[14]. Ihmisellä on siis valinnanvapaus tehdä myös irrationaalinen päätös eli järjetön päätös, ja tämä erottaa ihmisen tekoälystä, joka on laskennallinen järjestelmä (tosiasioiden muuttamista tosiasioiksi ohjeistuksen mukaan)[6].

Geometrisessä rationaalisuudessa rationaalisia ovat todet käsitykset. Sen sijaan kriittinen rationaalisuus tarkoittaa sellaista rationaalisuutta, jossa käsitys koetaan toistaiseksi hyväksyttäväksi, jos perustelut ovat parhaita mahdollisia ja toistaiseksi pitäviä. Muun muassa pragma-dialektiikka pyrkii olemaan kriittisen rationalismin mukainen teoria. Pragma-dialektiikan mukaan argumentaatiossa on tarkoituksena vakuuttaa rationaalinen (järkevä) kuulija annettujen perustelujen perusteella väitettyyn väitteeseen. Prosessirationaalisuus tarkoittaa pragma-dialektiikan kymmenen säännön puheenvuorojen kokonaisuuteen keskittyvää rationaalisuutta.[15].

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

  • Niiniluoto, Ilkka & Halonen, Ilpo (toim.): Järki. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 1/1996. Helsinki: Yliopistopaino, 1997. ISBN 951-570-341-7.

ViitteetMuokkaa

  1. Niiniluoto & Halonen 1997, s. 51
  2. Pietarinen, Juhani: Suomalaisen filosofian vaiheita, s. 85. Turku: Areopagus, 2015. ISBN 978-952-99791-8-9.
  3. Damasio, Antonio: Descartesin virhe. Emootio, järki ja ihmisen aivot, s. 12. (Descartes’ Error. Emotion, Reason, and the Human Brain, 1994.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2001. ISBN 952-5202-49-6.
  4. Anttonen, Salla: ”2 Yhteiskunnallis-historiallisen oppimisen, moraalin ja vallan dialektiikka”, Valta, moraali ja yhteiskunnallis-historiallinen oppiminen: sivistyshistoriallinen tie kansallissosialistisesta totuuden politiikasta demokratisoiviin uudelleenkoulutusohjelmiin. väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto, 1998. ISBN 951-42-5110-5. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.7.2013).
  5. Sulkunen, Pekka: Johdatus sosiologiaan, s. 17. Helsinki: WSOY, 1987.
  6. a b c Niiniluoto & Halonen 1997, s. 217
  7. Niiniluoto & Halonen 1997, s. 89.
  8. Vernant Jean-Pierre: Kreikkalaisen ajattelun alkuperä, s. 16. Tutkijaliitto, 2009.
  9. a b Niiniluoto & Halonen 1997, s. 343
  10. Niiniluoto, Ilkka: Tiede, filosofia ja maailmankatsomus, s. 5. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 978-951-1-08016-9.
  11. Airaksinen, Timo: Moraalifilosofia, s. 14. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14505-X.
  12. Niiniluoto & Halonen 1997, s. 329.
  13. Niiniluoto & Halonen 1997, s. 166.
  14. Niiniluoto & Halonen 1997, s. 52.
  15. Pajunen John. 2015. Luennot YFIP250 Kriittinen ajattelu ja tieteellinen kommunikaatio. Jyväskylän avoin yliopisto verkko-opinnot. Väittelyn teoriaa ja teoriaa argumenteista-luentosarjasta: rationaalisuus.

KirjallisuuttaMuokkaa