Avaa päävalikko

Havainto on havaitsemalla tehty huomio tai mielle todellisiksi tajutuista asioista, erityismerkityksessä tutkimistarkoituksessa tehty huomio.[1]

Yleensä havainnolla tarkoitetaan asiaa, jota ei ole vain aistittu, vaan erityisesti pantu merkille. Sillä on oleellinen osa luonnontieteellisessä menetelmässä.

Esimerkiksi mitattaessa mitä hyvänsä suuretta yksittäiselle havainnolle ei aseteta kovin suurta painoarvoa. Jos esimerkiksi halutaan mitata johonkin kappaleeseen kohdistuva voima, mittaus suoritetaan tyypillisesti useita kertoja peräkkäin, ja tulokseksi kirjataan havainnoista laskettu keskiarvo. Myös muilla tunnusluvuilla kuten mediaani, moodi ja keskihajonta on usein käyttöä, kun havainnoista halutaan tehdä johtopäätöksiä.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Bogen, Jim: Theory and Observation in Science The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • Lammenranta, Markus: Havainto Logos-ensyklopedia. Filosofia.fi.
  • Birnbaum, Daniel: Läpitunkeva katse. Suom. Marita Salminen. niin & näin 4/1997, 36–41.
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.