Rantaorvokki
Rantaorvokki (Viola stagnina) on vaaleakukkainen orvokki.[3] Se on Suomessa uhanalainen ja rauhoitettu laji.[4]
| Rantaorvokki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Erittäin uhanalainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
| Kladi: | Rosidit Rosids |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Orvokkikasvit Violaceae |
| Alaheimo: | Violoideae[1] |
| Suku: | Orvokit Viola |
| Laji: | stagnina |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Rantaorvokki kasvaa 7–25 senttimetriä korkeaksi. Haarovasta juurakosta kohoava varsi on pysty ja harvahaarainen. Nyhälaitaiset lehtilavat ovat kapean herttamaisia tai kapeanpuikeita ja noin 2,5 kertaa leveytensä pituisia. Lehtilavan tyvi on tylppä ja epämukainen, nyhähampaat ovat ulkonevia. Lehtiruodin yläosa on kapeasti siipipalteinen. Lehden korvakkeet ovat noin 1 cm:n pituisia, kapeanpuikeita, lähes ehythampaisia tai harvaan ripsihampaisia sekä lehtiruodin pituisia tai sitä lyhyempiä. Kukka on yleensä valkoinen tai joskus vaaleansininen. Ylemmät terälehdet ovat pyöreäkärkisiä ja vähän leveyttään pitempiä. Kukan pussimainen kannus on vihertävä, käyrä ja suippokärkinen. Rantaorvokki kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[6]
Rantaorvokin voi sekoittaa aho-orvokin (V. canina) valkokukkaisiin muotoihin, mutta muuten laji erottuu muista Suomessa tavattavista orvokkilajeista kukkansa perusteella.[7]
Levinneisyys muokkaa
Rantaorvokkia kasvaa Ranskan Alpeilta itään Keski-Venäjälle saakka. Muualla Keski- ja Pohjois-Euroopan eteläosissa lajia tavataan paikoitellen harvinaisena. Suomen lähialueilla rantaorvokkia tavataan Keski- ja Etelä-Ruotsista, Virosta ja Venäjän Karjalasta.[8] Suomessa rantaorvokkia tavataan harvinaisena maan eteläosista. Yleisin se on Kokemäenjoen vesistöalueella ja Ahvenanmaalla. Pohjoisimmat esiintymispaikat ovat Pohjois-Karjalassa. Laji on kadonnut useilta kasvupaikoiltaan Suomessa ja Pohjois-Euroopassa.[7]
Elinympäristö muokkaa
Rantaorvokki viihtyy jokien ja järvien tulvavyöhykkeiden soraikoilla, tulva- ja merenrantaniityillä, kalliopainannelampareissa ja laidunrannoilla. Lajin kasvupaikoille on tyypillistä kevättulvien aiheuttama kasvupaikkojen avoimuus ja vähäinen kilpailu. Suomessa lajin kasvupaikkoja uhkaavat ennen kaikkea vesistöjen säännöstely, mutta myös rantarakentaminen ja laidunnuksen loppumisesta seurannut kasvupaikkojen umpeenkasvu.[7]
Lähteet muokkaa
- Ranta, Pertti: Rantaorvokki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 269.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet muokkaa
- ↑ Stevens, P. F.: Violaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 1.4.2021.
- ↑ Viola stagnina Kit. ex Schult. Plants of the World online. Viitattu 1.4.2021.
- ↑ Rantaorvokki – Viola stagnina Laji.fi. Viitattu 1.4.2021.
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut kasvilajit Viitattu 3.3.2011.
- ↑ Akaan kaupungin nimikkolajit (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 3.3.2011.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 160.
- ↑ a b c Ranta 1997, s. 269.
- ↑ Den virtuella floran: Strandviol (ruotsiksi) Viitattu 3.3.2011.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kasviatlas 2016: Rantaorvokin (Viola stagnina) levinneisyys Suomessa
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Rantaorvokki (Viola stagnina)
- Suomen Lajitietokeskus: Rantaorvokki (Viola stagnina)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Viola stagnina – rantaorvokki
- Pohjolan kasvien pauloissa: Viola canina subsp. ruppii x stagnina – aho-orvokki subsp. isoaho-orvokki x rantaorvokki