Avaa päävalikko
Karjaa laiduntamassa merenrantaniityllä Limingassa.

Merenrantaniitty on avoin, matalia heiniä ja ruohoja sisältävä niitty jonka kasvillisuus on rannan suuntaisesti vyöhykkeistä.[1]

Merenrantaniityillä voi kasvaa myös suurempia kasveja kuten katajia, mutta puita ja pensaita on muuten vähän. Sen kasvillisuus on luontaista tai kehittynyt niiton ja laidunnuksen seurauksena. Perinteisesti rantaniityillä laiduntavat nautakarja ja lampaat.[2] Niityllä on usein kosteampia lampareita ja nousuveden aikana merivesi nousee niitylle. Merenrantaniityillä pesivät muun muassa punajalkaviklo ja etelänsuosirri.[1]

UhatMuokkaa

Merenrantaniittyjen pahimpina uhkina ovat laidunnuksen vähentyminen, sekä rantojen rehevöityminen jonka seurauksena niittykasvillisuus on monin paikoin hävinnyt ja rantaniittyjä uhkaa pusikoituminen ja umpeenkasvu.[2] Myös ranta-alueiden rakentaminen ja ojitukset ovat vakava uhka niityille.[1] Niittyjen hoitoon on mahdollista saada maatalouden ympäristötukea.[2]

SuojeluMuokkaa

Suomessa merenrantaniityt on suojeltu luonnonsuojelulain 29 § mukaisesti. Luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia merenrantaniittyjä ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Teknillinen korkeakoulu, Saija Miettinen: Luonnonsuojelulain mukaisten luontotyyppien rajaaminen tkk.fi. 10.1.2001. Viitattu 7.5.2009.
  2. a b c Suomen Virtuaaliammattikorkeakoulu, Annika Michelson: Merenrantaniitty, Lampaat merenrantaniittyjen laiduntajina amk.fi. Viitattu 7.5.2009.
  3. Finlex: Luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096 finlex.fi. Viitattu 7.5.2009.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Lindgren, Leif: Saariston laitumet. Suomennos: Tapio Heikkilä. Helsinki: Metsähallitus, 2000. ISBN 951-37-2968-0.