Puuterikääpä
Puuterikääpä (Postia ptychogaster) on harvakseltaan Suomessa tavattava kääpä. Sen isäntäpuita ovat kuusi ja mänty. Puuterikääpää tavataan luonnon- ja talousmetsien lisäksi myös rakennuksista kuten kellareista. Puuterikääpä on yksivuotinen myöhäissyksyn laji.[1]
| Puuterikääpä | |
|---|---|
_-_panoramio.jpg) Puuterikääpää katkenneessa puussa. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Fomitopsidaceae |
| Suku: | Haprakäävät Postia |
| Laji: | ptychogaster |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Postia ptychogaster |
|
| Synonyymit | |
|
Oligoporus ptychogaster |
|
| Katso myös | |
Puuterikääpä tunnetaan erityisesti sen kasvattamista pumpulimaisista kuromaitiöpalloista, joiden koko vaihtelee sormenpään kokoisista viiriäisen munan kokoisiin. Nuorina valkoiset kuromaitiöpallot muuttuvat kypsyessään ruskeiksi ja lopulta hajoavat puuterimaiseksi massaksi. Pileaattiset, huppumaiset valkeat itiöemät kasvavat yleensä pallojen läheisyydessä ja toisiinsa sulautuen, yksinään kasvava itiöemä on helppo sekoittaa kellokääpään. Puuterikäävän itiöemä on kuitenkin tuoreena pehmeä, ei sitkeä kuten kellokäävän. Kuivana puuterikääpä muuttuu hauraaksi ja pahvimaiseksi. Kulmikkaita pillejä on 2–4 millimetrillä ja niiden päällä mallossa kuultava kerros.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 317. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.