Putkinotko (televisiosarja)
Putkinotko on suomalainen television minisarja vuodelta 1998. Se perustuu Joel Lehtosen samannimiseen romaaniin, joka julkaistiin 1919–1920. Televisiosarjan käsikirjoitti ja ohjasi Reima Kekäläinen.[1]
| Putkinotko | |
|---|---|
 DVD-julkaisun kansi. |
|
| Tyyli | draama |
| Kestoaika | 253 minuuttia |
| Pääosissa |
Vesa-Matti Loiri Eija Vilpas Jyrki Kovaleff |
| Alkuperämaa |
 Suomi |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Verkko | Yle TV2 |
| Esitetty | 20. joulukuuta 1998 – |
| Tuotantokausia | 1 |
| Jaksoja | 3 |
| Tuotanto | |
| Ohjaaja(t) | Reima Kekäläinen |
| Käsikirjoittaja(t) | Reima Kekäläinen |
| Säveltäjä(t) | Jukka Pääkkönen |
| Leikkaaja(t) | Reima Kekäläinen |
| Lavastaja(t) | Ensio Suominen |
| Kuvaaja(t) | Kauko Peltola |
| Tuotantoyhtiö(t) | Yle TV2 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Jaksot
muokkaa- Ahkera akka
- Laiska viinatrokari
- Tuhma herra
Juoni
muokkaaPutkinotko on köyhä torppa, jota isännöi lorvaileva viinatrokari Juutas Käkriäinen ja emännöi sanavalmis Rosina Käkriäinen. Perheessä on kymmenen lasta. Juutaksen ja Rosinan keskustelut ovat suorasukaista sanasotaa vailla sievisteleviä kiertoilmauksia. Lehtosen romaani tapahtuu yhden kesäpäivän aikana, kuten myös televisiosarja. Sarjan kolmannessa osassa päärooliin nousee Aapeli Muttinen, joka omistaa Putkinotkon ja sen alueella sijaitsevan huvilan. Muttinen luovuttaa Putkinotkon Käkriäisen omistukseen, jolloin tämä saa tuta, mitä omistaminen lopulta on.[2][3]
Putkinotkon historiallisena taustana on aika ennen sisällissotaa, jolloin omistavan yhteiskuntaluokan ja köyhien välit vähä vähältä kiristyivät.
Tuotanto
muokkaaPutkinotkoa kuvattiin kesinä 1995, 1996 ja 1997. Sen tuotantokustannukset olivat kahdeksan miljoonaa markkaa eli noin 1,9 miljoonaa euroa vuoden 2021 rahanarvon mukaan. Mittavasta materiaalista oli määrä tuottaa kaksi elokuvaa, mutta lopulta päädyttiin noin neljä tuntia kestävään televisiosarjaan.[4][5]
Julkaisut
muokkaaPutkinotko esitettiin ensi kerran joulun ja uudenvuoden ajan juhlakautena 1998. Se on julkaistu myös DVD:nä ja Yleisradion maksuttomassa Areena-palvelussa, jossa se oli katsottavana vuoden ajan.[1][2]
Rooleissa
muokkaa| Vesa-Matti Loiri | … | Juutas Käkriäinen |
| Eija Vilpas | … | Rosina Käkriäinen |
| Hilkka Kästämä | … | mummo |
| Panu Vauhkonen | … | Malakias |
| Mikko Nousiainen | … | Ananias |
| Kati Siirilä | … | Saara |
| Jenni Loiri | … | Leja |
| Matti Järvenmäki | … | Topi |
| Anna-Kaisa Riitijoki | … | Sanelma |
| Sampo-Juhani Parikka | … | Jopi |
| Noora-Maria Riitijoki | … | Ester |
| Ellamaari Riitijoki | … | Repekka |
| Sampo-Juhani Parikka | … | Luukas |
| Jyrki Kovaleff | … | Aapeli Muttinen |
| Uula Laakso | … | Mauno Kypenäinen |
| Ulla Tapaninen | … | Maunon Pertta |
| Mari Maijala | … | Pertan Sanelma |
| Kari Franck | … | Könölin |
| Miia Nuutila | … | Svea |
| Ossi Ahlapuro | … | vouti |
| Tuula Nyman | … | emäntäneiti |
| Tommi Eronen | … | farmaseutti |
| Lorenz Backman | … | kitaristi |
| Ahti Haljala | … | torppari |
| Tuire Salenius | … | näyttelijätär |
Muuta
muokkaaPutkinotko-romaanista on tehty myös vuonna 1954 samanniminen elokuva. Elokuvan ohjasi Roland af Hällström, päärooleja näyttelivät Matti Lehtelä ja Elvi Saarnio.[6]
Lähteet
muokkaa- Tervo, Jari: Loiri. Helsinki: Otava, 2019. ISBN 978-951-1-31980-1
- ↑ a b Putkinotko Elonet. Viitattu 30.8.2022.
- ↑ a b Amonoo, Hannele: Eija Vilpas ja Vesa-Matti Loiri ovat sanasodan mestareita – Putkinotko nyt Areenassa Yle.fi. 5.7.2018. Viitattu 27.8.2022.
- ↑ Tervo, s. 577
- ↑ Tervo, s. 577–578
- ↑ Rahanarvonmuunnin Stat.fi. Viitattu 27.8.2022.
- ↑ Putkinotko Elonet.