Puolan kielen aakkoset

Puolan kielen aakkoset (puol. myös abecadło) on kirjoitusjärjestelmä puolan kielessä. Se perustuu latinalaiseen kirjaimistoon, mutta sisältää muutamia tarkkeellisia kirjaimia: kreska eli akuutti (ć, ń, ó, ś, ź); yläpuolinen piste eli kropka (ż); häntä eli ogonek (ą, ę); ja poikkiviiva (ł). Puolan kielessä ei varsinaisesti ole kirjaimia q, v ja x, joita käytetään vain lainasanoissa; kuitenkin kirjainta x käytettiin ennen vastaamaan nykyistä kirjainyhdistelmää ks.

Puolan kielen aakkoset. Harmaat kirjaimet esiintyvät vain lainasanoissa.

Puolan kielen ääntämisessä suurin vaikeus ulkomaalaiselle lienevät erittäin voimakkaasti palatalisoituneet konsonantit, jotka kirjoitetaan konsonantin edessä ja sanan lopussa akuutilla aksentilla varustettuina (ć, ń, ś, ź), mutta vokaalien edessä tämä liudennus ilmaistaan kirjoittamalla aksentittoman konsonanttimerkin ja vokaalikirjaimen väliin i-kirjain, joka on pelkkä liudennusmerkki. Jos seuraava vokaali onkin oikeasti [i], tällöin erillistä liudennus-i:tä ei tietenkään tarvita. Vaikka puhuttaisiin liudennuksesta, se ei missään tapauksessa kuulosta samalta kuin suomalaisille tutummassa venäjän kielessä.

Kirjaimet

Puolan kielessä on yhdeksän vokaalia ja joko 23 tai 26 konsonanttia. Kirjaimia q, v ja x ei käytetä lainkaan omaperäisissä sanoissa, joissa niitä vastaavat k, w ja ks.

• A a [a]
• Ą ą on periaatteessa nasaalinen [õ], mutta käytännössä se äännetään aitona nasaalivokaalina vain sanan lopussa sekä sibilanttien edessä. Muuten sillä on taipumus hajota vokaaliksi ja seuraavan konsonantin artikulaatiokohtaan parhaiten sopivaksi nasaalikonsonantiksi, esim, mąka [mɔŋka], dąb [dɔmp]. Kannattaa panna merkille, että tämä ei siis ole nasaalinen [a]- vaan nasaalinen [ɔ]-vokaali.
• B b [b]. Jos tätä seuraa vokaalia edeltävä i (biały, bielić ym.), se liudentuu, jolloin i-kirjain on pelkkä liudennusmerkki. Foneettisista syistä liudentuu myös silloin, kun seuraava vokaali on i: bitwa [bʲitfa].
• C c [ts]. Yhdistelmä Cz cz äännetään [ʈʂ], joka on käytännössä lähes sama kuin suomalaisille tutumpi kirjainyhdistelmä (affrikaatta) [t͡ʃ]. Ci, ci äännetään vokaalin edessä [ʨ], konsonantin edessä [ʨi].
• Ć ć on samoin [ʨ], mutta tätä kirjainta käytetään vain sanan lopussa ja konsonantin edessä. Jos ć-kirjaimeen loppuviin sanoihin lisätään vokaalipitoisia päätteitä, tämä kirjain muuttuu c:ksi, mutta äännetään yhä samana äänteenä, esimerkiksi solidarność ('solidaarisuus', nominatiivimuoto), mutta solidarności (saman sanan genetiivi- ja prepositionaalimuoto), solidarnością (saman sanan instrumentaalimuoto).
• Ch ch on saksan ach-äänne eli [x], myös silloin kun sitä edeltää etuvokaali.
• D d [d]. Huomaa, että ć-kirjaimella kirjoitetun affrikaatan [ʨ] soinnillinen vastine [ʥ] kirjoitetaan puolan oikeinkirjoituksen yleisten periaatteiden mukaan dzi (muun vokaalin kuin i:n edessä), dz (i:n edessä) tai dź (sanan lopussa ja konsonantin edessä). Affrikaatta [ɖʐ] kirjoitetaan digrafilla dż ja äännetään lähes kuten suomalaisille tutumpi [d͡ʒ].
• E e Puolan e-äänne on aika avoin, lähinnä [ɛ]. Suomalaisen korvissa se kuulostaa selvästi ä-mäiseltä.
• Ę ę on edellisen nasalisoitu muoto, mutta sekin äännetään aitona nasaalivokaalina vain jos seuraava konsonantti on sibilantti. (Toisin kuin ą, ę on taipuvainen menettämään nasaalisuutensa sanan lopussa. Sen ääntäminen selkeästi nasaalisena esimerkiksi sanassa proszę 'olkaa hyvä' ei todellakaan kuulu luontevaan arkipuheeseen.)
• F f [f]
• G g [g]
• H h äännetään luontevimmin kuten ch, siis [x]. Muunlaisia ääntämyksiä esiintyy yksinomaan kielirajan läheisyydessä valkovenäjän, tšekin ja slovakin vaikutuksesta.
• I i [i]. Tämä liudentaa tai pehmentää edellä olevan konsonantin – kuten edellä on selvitetty, se on pelkkä liudennusmerkki, jos sitä edeltää konsonantti- ja seuraa vokaalikirjain.
• J j [j]
• K k [k]. Puolassa k:n ja g:n oppositio on selvästi soinnittomuus- ja soinnillisuusoppositio, eikä k:ta aspiroida kuten saksassa.
• L l [l]. Alkujaan tämä oli niin sanottu pehmeä l (liudentunut, palatalisoitunut), mutta nykypuolassa sen liudentumista ei tarvitse erityisesti korostaa, vertaa:
• Ł ł [w]. Alkujaan tämä oli ns. kova (velarisoitunut) l-äänne, mutta nykypuolassa se äännetään aivan kuten lyhyt tavua muodostamaton u, ts. [w]-äänteenä. Tämän vuoksi kirjoittamiseen harjaantumattomat puolalaiset saattavat kirjoittaa esimerkiksi sellaisen lainasanan kuin pauza (tauko, paussi) muodossa pałza. Alkuperäinen kovan ja pehmeän l:n oppositio on olemassa enää vain ukrainasta, valkovenäjästä tai liettuasta vaikutteita saaneissa rajaseutu- ja diasporamurteissa.
• M m [m]
• N n [n]. Seuraavan i:n edellä tämäkin on tietysti palataalinen [ɲ], ja sitä koskevat tavanomaiset säännöt, eli silloin kun [ɲ]-äänne esiintyy sanan lopussa tai konsonantin edessä, se kirjoitetaan erillisellä kirjaimella:
• Ń ń [ɲ].
• O o Puolan o-vokaali on melko avoin, lähinnä [ɔ].
• Ó ó [u]. Puolassa on alun perin esiintynyt samanlaisia vokaalien pituuseroja kuin tšekissä, ja niitä on myös merkitty kirjoituksessa akuuteilla aksenteilla. Puolan kirjakielestä pituuserot ovat hävinneet, ja ainoa jälki niistä on se, että alkuperäinen pitkä [oː], joka nyt on muuttunut [u]:ksi, kirjoitetaan tällä kirjaimella. Tavallisesti ó-kirjaimella kirjoitettu [u] on kieliopillisessa yhteydessä johonkin o:n sisältävään vartaloon – esimerkiksi woda 'vesi', josta diminutiivimuoto wódka 'votka, viina' – mutta mitenkään välttämätöntä tämä ei ole, sillä esimerkiksi sanassa góra 'vuori', jonka ó-kirjain ei missään kieliopillisessa muodossa muutu tavalliseksi o:ksi, kirjoitustapa on yksinomaan kielihistoriallinen (vertaa esimerkiksi venäjän гора).
• P p [p]
• R r [r]
• Rz rz [ʐ] äännetään tarkalleen samalla tavalla kuin ż (eli pisteellinen z). Tšekin ř-kirjaimella kirjoitettava äänne puolassa on toki historiallisesti esiintynyt, mutta nyttemmin se lienee hävinnyt murteistakin, joten kirjoitustapa rz on kokonaan kielihistoriallinen. Tavallisesti se esiintyy toki kieliopillisessa tai sananjohdollisessa yhteydessä [r]-äänteen sisältäviin sanavartaloihin, esimerkiksi góra [gura] 'vuori', josta prepositionaalimuoto na górze [na guʐɛ] 'vuorella'. Joskus harvoin rz äännetään kuten r ja z, mutta tämä rajoittuu todellakin vain muutamaan sanaan (sanavartalosta marz- 'palella' johdetut sanat).

S s [s]. Silloin kun tätä kirjainta seuraa i-kirjain, ääntäminen on edellä esitettyjen sääntöjen mukaan palatalisoitunut (pehmentynyt): [ɕ]. Konsonanttien edellä ja sanan lopussa tämä palataalinen äänne kirjoitetaan:

• Ś ś.
• Sz sz äännetään soinnittomana retrofleksisena sibilanttina [ʂ], joka ääntyy melkein samalla tavalla kuin meille tutumpi suomalainen niin sanottu suhu-s [ʃ], jolle olemme tšekin kielestä lainanneet kirjaimen š.
• T t [t]
• U u [u]. On edelleenkin muistettava, että ó ja u äännetään puolan normitetussa kirjakielessä aivan samalla tavalla.
• W w [v]. Puolassa ei esiinny, eikä tarvita, v-kirjainta kieleen mukautumattomien lainasanojen ulkopuolella. Jos esimerkiksi sanaan diva 'diiva' aletaan liittää puolalaisia taivutuspäätteitä, myös v-kirjain on vaihdettava w:ksi: mówiliśmy o tej wielkiej diwie 'puhuimme tästä suuresta diivasta'.
• X x [ks] ei ole käytössä nykypuolassa, vertaa esimerkiksi Aleksander Wielki 'Aleksanteri Suuri'. Joskus kuitenkin näkee sanaa książę 'ruhtinas, prinssi' kirjoitettavan muodossa xiążę.
• Y y [ɪ] esiintyy ainoastaan liudentumattomien (mutta kylläkin ns. historiallisesti pehmeiden) konsonanttien jäljessä. (Historiallisesti pehmeitä konsonantteja ovat retrofleksiset sibilantit, ns. suhuässät, joita merkitään kirjainyhdistelmillä cz, sz, rz sekä kirjaimella ż. Näiden jäljessä kirjoitetaan aina y, mutta esimerkiksi sellainen historiallinen sukunimi kuin Staszic osoittaa, että kielen aiemmissa historiallisissa kehitysvaiheissa ei aina ollut näin.) Tällä kirjaimella kirjoitettava äänne ei missään tapauksessa eroa tavallisesta i:stä ääntämiseltään niin selkeästi kuin esimerkiksi venäjän ы-vokaali, ja on kyseenalaista, onko se oikeastaan eri foneemi vai ainoastaan kovien konsonanttien jäljessä esiintyvä allofoni.
• Z z [z]. Tätä voidaan myös käyttää palataalisen äänteen merkitsemiseen puolan oikeinkirjoituksen yleisten sääntöjen mukaan, eli jos sitä seuraa i-kirjain.
• Ż ż [ʐ] on sz:n soinnillinen vastine, joka esimerkiksi tšekissä ja joskus suomessakin kirjoitetaan ž-kirjaimella. Kuten edellä jo tuli todettua, rz äännetään aivan samalla tavalla.
• Ź ź on hyvin palataalinen z-äänne, joka kirjoitettaneen IPA-aakkosilla oikeimmin merkillä [ʑ]. Tätäkin kirjainta käytetään yksinomaan sanan lopussa ja konsonanttien edellä, muualla sen korvaavat zi ja z puolan oikeinkirjoituksen yleissääntöjen mukaan.