Progress

venäläinen avaruusalus
Tämä artikkeli käsittelee satelliittia. Sanalla Progress on myös muita merkityksiä.

Progress (ven. Прогресс, edistys) on venäläinen avaruusalus. Se on kertakäyttöinen, miehitettyjä avaruuslentoja tukeva rahtialus, joka laukaistaan Sojuz-kantoraketilla Baikonurista Kazakstanista. Vuoteen 2015 mennessä yli 140 alusta on laukaistu. Näistä kaksi epäonnistui kokonaan ja kaksi osittain.

Progress M1-10 irrottautumassa Kansainvälisestä avaruusasemasta 4.9.2003[1]

Progress on versio Sojuz-avaruusaluksesta, joka kehitettiin 1970-luvun alkupuolella neuvostoliittolaisen OKB-1-suunnittelutoimiston (nykyinen RKK Energija) Saljut-avaruusasemien käyttöön. 1986–2000 se huolsi Mir-avaruusasemaa. 1990-luvun jälkipuolelta alkaen venäläiset ovat huoltaneet sen avulla ISS-avaruusasemaa.

Rakenne ja toiminta muokkaa

Progress koostuu kolmesta moduulista, jotka on muunnettu Sojuz-avaruusaluksesta. Edessä sijaitseva pyöreähkö paineistettu moduuli on rahtiosio Progress GO (Gruzovoi otsek), jossa on ilmalukko. Keskellä sijaitseva ajoainemoduuli Progress OKD (Otsek komponentov dozapravki) ja huoltomoduuli Progress PAO (Priborno-agregatnyi otsek) muodostavat lopun aluksesta.

Alkuperäinen Progress vei rahtia avaruusasemille ja se pudotettiin roskilla täytettynä alas, jolloin se paloi ilmakehässä. Siihen lisättiin Mirin aikana paluukapseli VBK-Raduga (VBK = Vozbraštšaemaja ballistitšeskaja kapsula), jolla voitiin palauttaa maahan 150 kg hyötykuorma.

Progress pystyy navigoimaan avaruusasemalle ja telakoitumaan siihen itsenäisesti. Kuitenkin aluksen ollessa alle 150 metrin päässä avaruusasemasta lennonjohto Moskovan lähellä ja ISS:n miehistö tarkkailevat lähestymistä ja telakointia.

Progress telakoi tavallisesti Zvezda-moduuliin, mutta se voi telakoida myös Pirs-moduuliin.

Versiot muokkaa

1970-luvun puolivälissä kehitettiin Sojuz 7K-T -alus eli ensimmäinen Progress. Se lensi ensi kerran 20. tammikuuta 1978 avaruusasema Saljut 6:lle.

1980-luvulla kehitettiin Progress M -versio, joka perustui Sojuz T -avaruusalukseen. Sitä käytettiin ensi kerran vuonna 1989 lennolla Mir-avaruusasemalle. Vuonna 2000 kehitettiin Progress M1 -versio, joka kuljettaa enemmän ajoainetta mutta vähemmän muuta rahtia. Sitä käytettiin ISS-aseman energiahuoltoon. Molemmat versiot M ja M1 ovat käytössä.

Progress muokkaa

  • Pituus 7,48 m
  • Halkaisija 2,72 m
  • Massa 7 020 kg
  • Hyötykuorma 2 315 kg, josta ajoainetta 975 kg
  • Ensilento 20. tammikuuta 1978
  • Viimeinen lento 5. toukokuuta 1990
  • Lentojen määrä: 42
  • Energiahuolto: akut

Progress M muokkaa

 
Progress M
  • Pituus 7,23 m
  • Halkaisija 2,72 m
  • Massa 7 450 kg
  • Hyötykuorma 2 350 kg, josta ajoainetta 1 200 kg
  • Ensilento 23. elokuuta 1989 (Progress M1 Mirille)
  • Energiahuolto: aurinkopaneelit ja akut

Progress M1 muokkaa

  • Pituus 7,2 m
  • Halkaisija 2,72 m
  • Massa 7 150 kg
  • Hyötykuorma 2 230 kg
    • ajoainetta 1 950 kg, josta enintään 850 kg ISS:aan tankattavaa ajoainetta, mutta Progressin telakoituessa siinä on tyypillisesti 250 kg omaa ajoainetta jäljellä, jota voidaan käyttää avaruusaseman tarpeisiin
    • paineistetussa rahtitilassa kuljetettavan rahdin suurin määrä 1800 kg
    • rahtitilan tilavuus 6,6 kuutiometriä
    • suurin kuljetettava vesimäärä 420 kg
    • suurin kuljetettava ilma/happimäärä 50 kg
    • alus voi kuljettaa avaruusasemalta Maan ilmakehässä poltettavaksi 1600 kg jätettä, josta 400 kg voi olla nestemäisessä muodossa
  • Ensilento 1. helmikuuta 2000 Progress M1-1 -lento Mir-avaruusasemalle
  • Energiahuolto: aurinkopaneelit ja akut

Joitakin laukaisujaselvennä muokkaa

 
Progress M-60 telakoitumisessa ISS-avaruusasemaan (2007)
  • 23.8.1989 Progress M-1 Mir-avaruusasemalle.
  • 20.12.1989 Progress M-2 Mir-avaruusasemalle
  • 28.2.1990 Progress M-3 Mir-avaruusasemalle.
  • 15.8.1990 Progress M-4 Mir-avaruusasemalle.
  • 27.9.1990 Progress M-5 Mir-avaruusasemalle.
  • 27.9.1990 VBK Raduga=? Mir-avaruusasemalle.
  • 1. helmikuuta 2000 Progress M1-1-alustyypin ensilento Mir-avaruusasemalle
  • 25.4.2001 Progress M1-2-lento Mir-avaruusasemalle
  • 6.8.2000 Progress M1-3-lento ISS:lle.
  • 16.11.2000 Progress M1-4 ISS:le
  • 24.1.2001 Progress M1-5 Mir-avaruusasemalle. Tämä lento liittyi Mir-aseman pudotukseen Tyyneenmereen.
  • 20.5.2001 Progress M1-6 ISS:lle
  • 26.1.2001 Progress M1-7 ISS:lle.
  • 21.3.2002 Progress M1-8 ISS:lle
  • 25.9.2002 Progress M1-9 ISS:lle.
  • 8.6.2003 Progress M1-10 ISS:lle.
  • 29.1.2004 Progress M1-11 ISS:lle. [1]
  • 5. helmikuuta 2008 huoltolento ISS-avaruusasemalle
  • 25. heinäkuuta 2009 Progress M-lento ISS-avaruusasemalle

Epäonnistuneet laukaisut muokkaa

Osittain epäonnistuneet muokkaa

  • Progress M-24 laukaistiin 25. elokuuta 1994 Mir-asemalle. Kaksi ensimmäistä telakoitumisyritystä epäonnistui ja toisella alus törmäsi asemaan. Kolmas yritys tehtiin manuaalisesti ja avaruuslentäjä Juri Malentšenko onnistui siinä.
  • Progress M-34 laukaistiin 6.4.1997 Mir-asemalle. Ensimmäisen telakoituminen irtaantuminen onnistuivat. Alus yritettiin telakoida uudelleen mutta tällä kertaa manuaalisesti ja testaussyistä. Vasili Tsiblijevin ohjaama alus kuitenkin törmäsi asemaan ja vaurioitti sitä, eikä telakoitumista saatu suoritettua.

Kokonaan epäonnistuneet muokkaa

  • Progress M-12M laukaistiin 24.8.2011 ISS-asemalle. Sojuz-U -kantoraketin kolmannen vaiheen vikaannuttua alus ei saavuttanut kiertorataa ja se putosi Venäjän maa-alueelle.
  • Progress M-27M laukaistiin 28.4.2015 ISS-asemalle. Heti laukaisun alkuvaiheessa aluksessa havaittiin vika ja sen hallinta menetettiin. Alus putosi eteläiseen Tyyneenmereen 8.5.; sattumalta alueelle, johon myös hallitut pudotukset tehdään.[2]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa