Portal 2

2011 videopeli

Portal 2 on Valve Corporationin kehittämä pulmapeli, joka julkaistiin huhtikuussa 2011[5] Mac OS X:lle, PlayStation 3:lle, Windowsille ja Xbox 360:lle.[4] Peli on julkaistu Linuxille vuonna 2014.[6] Peli on jatkoa The Orange Boxin mukana tulleeseen Portal-peliin. Pelissä on yksinpelin lisäksi kaksinpelattava yhteistyökampanja.[7] Pelin julkaisu oli alun perin suunniteltu vuoden 2010 viimeiselle neljännekselle, mutta se siirrettiin helmikuulle 2011 ja lopulta huhtikuulle 2011.[8][9][10][11] Portal 2 on kolmiulotteinen geometrinen ongelmanratkaisupeli, jossa teleportteja seiniin luovan laitteen avulla ratkaistaan kolmiulotteisia geometrisia aivopähkinöitä.

Portal 2
Portal 2:n kansikuvan eurooppalainen versio. Kansikuva esittelee yhteistyökampanjan robotit, Atlaksen (alla) ja P-bodyn.
Portal 2:n kansikuvan eurooppalainen versio. Kansikuva esittelee yhteistyökampanjan robotit, Atlaksen (alla) ja P-bodyn.
Kehittäjä Valve Corporation
Julkaisija Valve Corporation
Jakelija Valve Corporation (online)
Electronic Arts (vähittäismyynti)
Tuottaja Gabe Newell
Säveltäjä Mike Morasky
Pelisarja Portal
Pelimoottori Source
Julkaistu
  • NA 19. huhtikuuta 2011
  • EU 21. huhtikuuta 2011
[1]
Lajityyppi pulmapeli, tasohyppely
Pelimuoto yksinpeli, kaksinpeli
Ikäluokitus ESRB: 10+ Virheellinen ESRB-arvo[2]
PEGI: 12
Alusta Linux
OS X
Windows[3]
PlayStation 3
Xbox 360[4]
Jakelumuoto Blu-ray
DVD
Steam
Oheislaite VR-lasit tuettu
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla
GlaDOS robotti Portal 2 -pelissä
Portal 2 jatkaa portaalien käyttämistä testikammion sisällä liikkumiseen. Pelaaja voi lineaarisen liikkeen voimakkuuden säilymistä hyödyntäen ”sinkauttaa” itsensä tasolta toiselle.

Pelaaminen muokkaa

Portal 2 on ensimmäisessä persoonassa pelattava pulmapeli, jossa pelaaja ohjaa joko yksinpelin päähahmoa Chelliä tai yhteistyöpelin roboteista Atlasta tai P-bodya. Pelin tarkoituksena on viedä hahmot erilaisten testikammioiden läpi alkupisteestä lopun uloskäyntiin. Ensimmäiset tasot opettavat pelin yleiset liikkumispainikkeet sekä ympäristön kanssa vuorovaikuttamisen. Näiden tasojen jälkeen pelaajan tulee ratkaista erilaisia pulmia hänelle annettavan portaaliaseen (”Aperture Science Handheld Portal Device”) avulla. Aseella voidaan luoda kaksi portaalia, joilla pelaaja voi siirtää sekä itsensä että esineitä epätavanomaisella tavalla paikkojen välillä. Aseen toimintaperiaate ei ole muuttunut jatko-osan ja ensimmäisen pelin välillä, mutta pelaaja voi Portal 2:ssa käyttää myös muita fyysisiä elementtejä pulmien ratkaisuun portaalien lisäksi, kuten erilaisia nopeutta tai hyppyvoimaa parantavia geelejä.[12]

Vaikka suurin osa pelistä pelataan GLaDOSin tai persoonaydinten luomissa testikammioissa, joutuu pelaaja liikkumaan myös kammioiden ulkopuolella, jolloin pelaaja jää ilman GLaDOSin jatkuvaa valvontaa.[12]

Yksinpelin lisäksi Portal 2:ssa on kaksinpelattava yhteistyökampanja.[13] Kummallakin pelaajalla on oma portaaliaseensa ja pelaajat voivat halutessaan käyttää toistensa portaaleja.[12] Portaalien erottamiseksi toisistaan ovat ne erivärisiä, toisella pelaajalla portaalien värit ovat sininen ja violetti ja toisella oranssi ja punainen.[14] Mahdollisten portaaliyhdistelmien vuoksi kaksinpelin testikammiot ovat vaativampia kuin yksinpelissä ja niiden suorittaminen vaatii pelaajilta yhteistyötä. Pelaajat voivat joutua esimerkiksi ratkaisemaan pulmia eri kammioissa, jolloin toisen pelaajan ratkaisut vaikuttavat toisen pelaajan etenemiseen. Jos toinen roboteista tuhoutuu, uusi robotti luodaan ja pelaajat pääsevät jatkamaan ratkaisemista.[15]

Valve on kertonut, että sekä yksinpelikampanja että yhteistyökampanja ovat molemmat kahdesta kahteen ja puoleen kertaan pidempiä kuin Portalin alkuperäinen kampanja ja että koko peli on noin viisi kertaa pidempi kuin ensimmäinen Portal.[16] Pelin käsikirjoittaja Erik Wolpaw on arvioinut, että molemmat kampanjat ovat noin kuuden tunnin mittaisia.[15]

Juoni muokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Portal 2 sijoittuu määrittämättömän ajan päähän ensimmäisestä Portalista Aperture Sciencen tutkimuslaitokseen. Ensimmäisen osan lopussa näytetyn GLaDOSin (Genetic Lifeform and Disk Operating System) tuhoutumisesta huolimatta järjestelmä on edelleen ”elossa”. Pelaaja ohjaa edelleen samaa päähenkilöä, Chelliä, jonka ensimmäisen osan jälkeenpäin muutetussa lopussa tuntematon robotti raahaa pois tuntemattomaan sijaintiin. Tutkimuslaitosta ei ole korjattu räjähdyksen jälkeen, vaan sen ovat vallanneet kasvustot. Pelaaja on pelin aikana vuorovaikutuksessa useiden GLaDOSista irtautuneiden ”persoonaydinten” kanssa. Persoonaytimet ovat itsenäistyneet järjestelmästä ja aktivoituneet vuosien aikana, ja ne ovat luoneet tutkimuslaitoksen sisään useita mikrokosmoksia keskuksen automaattisen järjestelmän avulla.[12]

Pelin alussa Chell löytää itsensä hotellihuoneesta, jossa konemainen ääni ohjaa hänet muutaman testin läpi ja laittaa tämän jälkeen hänet takaisin nukkumaan. Herätessään uudestaan useita vuosia on kulunut huonekalujen rapistuneen kunnon perusteella. Yksi irtaantuneista persoonaytimistä, Wheatley, auttaa Chelliä pakenemaan huoneesta, joka paljastuukin kontiksi valtavassa varastossa. Lopulta Chell päätyy Aperturen tutkimuslaitoksen testikammioihin.[17] Pian Wheatley ja Chell kohtaavat lepotilassa olevan GLaDOSin, jonka Wheatley herättää vahingossa. GlaDOSin herättyä hän huomaa heidät ja syyttää Chelliä murhaamisestaan vuosia aikaisemmin lähes tappaen Wheatleyn ja heittää Chellin kuiluun. Chell löytää kuilun pohjalta täysin toimivan portaaliaseen.

GLaDOS alkaa rakentaa raunioitunutta tutkimuslaitosta uudelleen ja laittaa Chellin suorittamaan sinne lisää testejä.[12] Wheatley kuitenkin ilmestyy Chellille salaa testien aikana paljastaen selviytyneensä lintujen ansiosta ja pelastaa Chellin kesken viimeisten testien auttaen häntä pakenemaan. Chell ja Wheatley yhdessä sammuttavat GLaDOSin tykkipuolustusjärjestelmät ja hermomyrkynhallintakeskuksen. Chellin päästyä GLaDOSin kammioon hän onnistuu kytkemään Wheatleyn GLaDOSin tilalle painamalla nappia, jolloin Wheatley onnistuu ottamaan koko tutkimuslaitoksen haltuunsa. Wheatley irrottaa GLaDOSin ytimestään ja kytkee hänet perunaparistoon. Wheatley on päästämässä Chellin pois hissillä, mutta silloin GLaDOS paljastaa Wheatleyn todellisen tarkoitusperän: hän on ”älykkyydenvaimennusydin”, jonka ainoa tarkoitus oli hidastaa GLaDOSin kehitystä kertomalla hänelle jatkuvasti huonoja ideoita. GLaDOS haukkuu Wheatleyta idiootiksi, mikä suututtaa Wheatleyn, ja tämä paiskaa raivoissaan GLaDOSin päin hissiä joka romahtaa alas Chell mukanaan.

Chell ja GLaDOS putoavat kilometrien pituista hissikuilua alas aivan valtavan laitoksen pohjalle. Havahduttuaan Chell joutuu kulkemaan läpi Aperturen 1900-luvulla valmistettujen maanalaisten testikammioiden. Vanhoissa Aperturen tiloissa Chelliä ohjaa GLaDOSin tai Wheatleyn sijaan yhtiön edesmenneen toimitusjohtajan, Cave Johnsonin, ääni. Chell löytää perunaan vangitun, omituisen tunteellisen GLaDOSin kammioiden valvontahuoneesta. He liittoutuvat väliaikaisesti, ja Chell kytkee GLaDOSin portaaliaseeseen jatkaen eteenpäin. Paljastuu, että GLaDOS on todellisuudessa Cave Johnsonin entinen avustaja Caroline, jonka persoonallisuus on ladattu tietokonejärjestelmään Johnsonin kuoltua kuukivimyrkytykseen. Johnsonin viimeisen viestin innoittamina Chell ja GLaDOS päättävät palata uuden Aperturen tiloihin ja tuhota Wheatleyn. Tässä osassa peliä esitellään myös Aperturen kehittelemät "liikkumisgeelit", joista sininen geeli on erittäin kimmoisaa, oranssi geeli liukasta ja valkoiseen geeliin voi laittaa portaaleja.

Päästyään takaisin Chell ja GLaDOS kohtaavat Wheatleyn teleruudun välityksellä, ja tämä laittaa Chellin suorittamaan itse huonosti suunnittelemiaan testejä. Käy ilmi, ettei Wheatley ole onnistunut pitämään tutkimuskeskuksesta laisinkaan huolta, ja on jopa laiminlyönyt laitoksen ydinreaktorin hoitamisen, minkä seurauksena koko keskus on tuhoutumassa. Testien aikana Wheatley ohjaa Chelliä ja GLaDOSia lähemmäs piilopaikkaansa, mitä kaksikko luulee jälleen yhdeksi Wheatleyn huonoista ajatuksista, mutta yllättäen hän kuljettaakin heidät ansaan ja kertoo löytäneensä kaksi robottia korvaamaan Chellin. Wheatley yrittää tappaa Chellin ja GLaDOSin, mutta nämä pakenevat valkoisen liikkumisgeelin avulla ja pääsevät pitkän takaa-ajon seurauksena kammioon, jossa Wheatley on. Portaalien, geelien ja pommien avulla Chell onnistuu kytkemään kolme viallista persoonaydintä Wheatleyhyn, jolloin ytimenvaihdosprosessi käynnistyy, mutta Wheatley on miinoittanut vaihtoon tarvittavan napin ja lyö Chellin maahan pommilla. Ihme kyllä Chell selviää ja tajuttuaan valkoisen geelin olevan samaa ainesta kuin kuukivet hän onnistuu tekemään portaalin kuuhun, josta seuranneet ilmanpaine-erot imaisevat hänet ja Wheatleyn mukaansa. GLaDOS saa laitoksen hallintaansa juuri ennen sen tuhoutumista, pelastaa Chellin ja paiskaa Wheatleyn avaruuteen. Chellin havahduttua GLaDOS kiittää häntä ja päästää hänet lopullisesti pois tutkimuslaitoksesta hissin avulla tajuttuaan hänen tappamisensa olevan liian vaikeaa, mutta poistaa ensin itsestään Carolinen persoonallisuuden palautuen omaksi, tunteettomaksi itsekseen. Tykkien oopperaesityksen säestämänä Chell kulkee oven kautta viljapellolle, kun GLaDOS tekee vielä yhden yllätyksen ja palauttaa hänelle apurikuution, jonka Chell aiemmin joutui tuhoamaan. Tämän jälkeen kuullaan GLaDOSin laulama laulu "Want You Gone" ja näytetään kuvaa avaruudessa leijuvasta Wheatleystä, joka pyytää pelaajalta anteeksi tekojaan.

Pelin yhteistyökampanjassa esitellään kaksi uutta hahmoa. Yhteistyökampanjalla on oma yksinpelistä erillinen tarinansa ja ympäristönsä.[13] Hahmot, Atlas ja P-body, ovat muunneltu persoonaydin ja tykkirobotti, joilla molemmilla on oma portaaliaseensa.[12] Hahmot, jotka ovat aiemmin olleet osana tutkimuslaitosta, ovat itsenäistyneet GLaDOSista, mutta joutuvat suorittamaan testejä GLaDOSin testikammioissa.[12] Vaikka yhteistyökampanjan tarina sijoittuu kronologisesti yksinpelin tarinan jälkeiseen aikaan ja niillä on yhteneväisyyksiä, kampanjoita ei tarvitse suorittaa missään tietyssä järjestyksessä.[18] Yhden testin aikana pääkampanjassa pelaaja voi nähdä vilauksen P-bodystä. Yhteistyökampanjan lopussa Atlas ja P-body löytävät kammion, jossa on tuhansia koehenkilöitä staasitilassa. GLaDOS kiittää heitä sanoen heidän pelastaneen tieteen. Atlas ja P-body alkavat tanssia innoissaan ja GLaDOS tuhoaa heidät myöhempää kokoamista varten.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Musiikki, ääniraita ja ääninäyttelijät muokkaa

Valve julkaisi pelin ääniraidan Songs to Test By kolmessa osassa vapaasti ladattavana versiona pelin julkaisun jälkeen.[19]

Peli on voittanut Interactive Achievement Awards -palkinnon Outstanding Original Music Composition musiikistaan.

Ääninäyttelijät muokkaa

 Ellen McLain  GLaDOS / Turrets / Caroline  
 Stephen Merchant  Wheatley  
 J.K. Simmons  Cave Johnson  
 Joe Micheals  Announcer  
 Nolan North  Space Core / Fact Core / Adventure Core / Defective Turrets  
 Dee Bradley Baker  Atlas / P-Body  
 Alesia Glidewell  Chell  

Vastaanotto muokkaa

Peli on saanut IGN:n arvostelussa arvosanaksi 9.5/10.[20]

Peli on saanut GameSpotin arvostelussa arvosanaksi 9/10.[21]

Peli on saanut The Guardianin arvostelussa viisi tähteä viidestä.[22]

Palkinnot ja ehdokkuudet muokkaa

Vuosi Palkinto Kategoria Ehdokas/Ehdokkaat Tulos
2011 British Academy Games Awards Best Game Voitto
2011 British Academy Games Awards Design Voitto
2011 British Academy Games Awards Story Voitto
2011 Interactive Achievement Awards Outstanding Original Music Composition Voitto
2011 Interactive Achievement Awards Outstanding Character Performance Stephen Merchant - Wheatley Voitto
2011 Spike Video Game -palkinto Vuoden peli Ehdokkuus
Vuoden pelistudio Valve Corporation Ehdokkuus
Vuoden pelihahmo Wheatley Ehdokkuus
Paras Xbox 360 -peli Ehdokkuus
Paras PC -peli Voitto
Paras nettipeli Voitto
Paras kappale pelissä Jonathan Coulton "Want You Gone" Ehdokkuus
Paras kappale pelissä The National "Exile Vilify" Ehdokkuus
Parhaat arvostelut Ehdokkuus
Paras miesperformanssi Stephen Merchant - Wheatley Voitto
Paras miesperformanssi J. K. Simmons - Cave Johnson Ehdokkuus
Paras naisperformanssi Ellen McLain - GLaDOS Voitto
Paras DLC "Portal 2: Peer Review" Voitto

Lähteet muokkaa

  1. Reilly, Jim: Portal 2 Gets a Final Release Date 22.12.2010. IGN. Arkistoitu 26.12.2010. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  2. Portal 2 - Rating Information Entertainment Software Rating Board. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  3. http://steamforlinux.com/?q=en/node/387
  4. a b Portal 2 Steam. Valve Corporation. Viitattu 8.4.2011.
  5. Schramm, Mike: Portal 2 out now TUAW. 19.4.2011. AOL. Viitattu 19.4.2011. (englanniksi)
  6. Joey Sneddon: Portal 2 Beta Hits Steam for Linux omgubuntu.co.uk. 25.2.2014. Viitattu 25.4.2021. (englanniksi)
  7. Portal 2: GameInformerin tietopaketti Gaming.fi. 7.3.2010. (suomeksi)
  8. Portal 2 myöhästyy ennätyksellisen vähän Gaming.fi. 19.11.2010. (suomeksi)
  9. Portal 2 Announced Steam News. 5.3.2010. Valve Corporation. Viitattu 30.6.2010. (englanniksi)
  10. Kietzmann, Ludvig: Portal 2 delayed until 2011 9.6.2010. Joystiq. Viitattu 30.6.2010. (englanniksi)
  11. Portal 2 Dated, Gets Stephen Merchant on Cast 18.8.2010. 1UP. Arkistoitu 26.12.2011. Viitattu 19.8.2010. (englanniksi)
  12. a b c d e f g VanBurkleo, Meagan: Portal 2. GameInformer, 7.3.2010, s. 50–61. (englanniksi)
  13. a b Portal 2 For Two 5.3.2010. GameInformer. Viitattu 9.4.2011. (englanniksi)
  14. Gies, Arthur: Portal 2 Multiplayer Preview 3.9.2010. IGN. Viitattu 11.4.2011. (englanniksi)
  15. a b Francis, Tom: Interview: Valve on their insane Portal 2 ideas 10.9.2010. PC Gamer. Viitattu 11.4.2011. (englanniksi)
  16. Brown, David: Portal 2 developer interview: Chet Falisek and Erik Wolpaw 4.3.2011. The Daily Telegraph. Viitattu 11.4.2011. (englanniksi)
  17. The Very Beginning Of 'Portal 2' Revealed MTV Multiplayer. 17.2.2011. MTV. Viitattu 9.4.2011. (englanniksi)
  18. Valve drop Portal 2 co-op details 31.3.2011. Computer and Video Games. Viitattu 9.4.2011. (englanniksi)
  19. Valve offers Portal 2 soundtrack for free EuroGamer. Viitattu 3.6.2017.
  20. Charles Onyett: Portal 2 Review ign.com. 19.4.2011. Viitattu 25.4.2021.
  21. Chris Watter: Portal 2 Review gamespot.com. 18.4.2011. Viitattu 25.4.2021. (englanniksi)
  22. Nick Cowen: Portal 2 – review theguardian.com. 19.4.2011. Viitattu 25.4.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa