Half-Life (pelisarja)

videopelisarja

Half-Life (tyyliteltynä HλLF-LIFE) on pääosin Valve Corporationin kehittämä ja julkaisema ensimmäisen persoonan ammuntapelisarja. Pelisarjan pelit sijoittuvat scifi-teemaiseen vaihtoehtohistoriaan maapallon tulevaisuudesta.

Half-Life
Pelisarjan logo, oranssi kreikkalainen lambda-kirjain.
Pelisarjan logo, oranssi kreikkalainen lambda-kirjain.
Kehittäjä Valve Corporation
Gearbox Software
Julkaisija Valve Corporation (verkkomyynti)
Sierra Entertainment (jälleenmyynti)
Electronic Arts (jälleenmyynti)
Lajityyppi ensimmäisen persoonan ammuntapeli
Alusta Windows, OS X, Linux, Xbox, Xbox 360, PlayStation 2, PlayStation 3, SHIELD Portable
Ensijulkaisu Half-Life (1998)
Viimeisin julkaisu Half-Life: Alyx (2020)
Aiheesta muualla
MobyGames
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Pelisarjan päähenkilö on Gordon Freeman -niminen tiedemies, joka työskentelee sarjan alussa Black Mesan tutkimuskeskuksessa. Pelisarjassa on kaksi täysimittaista peliä, Half-Life (1998) ja Half-Life 2 (2004). Jälkimmäiselle on kehitetty jatkoepisodit Episode One (2006) ja Episode Two (2007). Viimeinen episodi nimeltä Episode Three piti julkaista alun perin vuonna 2007, mutta episodimuotoinen jatko-osa kuopattiin. Marraskuussa 2019 Valve julkaisi trailerin seuraavalle sarjan pelille; Half-Life: Alyx. Alyx on tarkoitettu pelattavaksi virtuaalitodellisuuslaseille ja se on esiosa Half-Life 2:lle.[1]

Lisäksi Valve on kehittänyt ja julkaissut samaan universumiin sijoittuvat pulmapelit Portal (2007) ja Portal 2 (2011).[2][3]

Pelaaminen muokkaa

 
Gordon Freeman vastarintaliikeläisten kanssa Half-Life 2:ssa.

Pelisarjan pelit ovat toimintavetoisia ensimmäisen persoonan ammuntapelejä eli tapahtumat kuvataan pelihahmojen silmistä. Pelaajan aseistus koostuu realistisista aseista ja tieteisaseista. Useimmilla aseilla on myös toissijainen hyökkäys; esimerkkinä konepistoolin toissijainen hyökkäys laukaisee aseeseen yhdistetystä kranaatinheittimestä kranaatin. Pelisarjan tunnetuin ase on sorkkarauta, josta on myöhemmin tullut pelisarjan epävirallinen logo. Se on myös yksi tunnetuimpia aseita videopelien historiassa.[4]

Juonenkuljetusta ei viedä eteenpäin välinäytöksillä vaan ohjelmoiduilla kohtauksilla, jotka saattavat vaikuttaa satunnaisilta. Pelien alueita ei ole jaettu erillisiin tasoihin, vaan kaikki peliympäristöt on yhdistetty toisiinsa, joskin ympäristön lineaarisen suunnittelun ja käsikirjoitettujen tapahtumien ansiosta pelaaja etenee koko ajan eteenpäin eli ”putkessa”.[5]

Kaikissa peleissä, riippuen ympäristöstä, on saatavilla terveys- ja ammuspaketteja. Half-Lifessa ja sen lisäosissa on seiniin kiinnitettyjä puvun ja terveyden latauspaikkoja, kun taas Half-Life 2:ssa ja sen episodeissa ne on korvattu muukalaisimperiumi Combinen omilla. Kaikissa peleissä on ripoteltuna ympäristöön erillisiä ammuksia ja terveyspakkauksia.

Pelattavat hahmot voivat usein käskyttää ystävällisiä NPC-hahmoja tai saada heiltä esimerkiksi ensiapua tai tulitukea.[5]

Toisinaan pelaajan pitää taistelun sijaan ratkoa pulmia edetäkseen pelissä. Pulmat liittyvät usein liikkeeseen tai fysiikkaan.

Videopelit muokkaa

Pääsarja muokkaa

Julkaisuvuosi Nimi
1998 Half-Life
1999 Half-Life: Opposing Force
2001 Half-Life: Blue Shift
2001 Half-Life: Decay
2004 Half-Life: Source
2004 Half-Life 2
2006 Half-Life 2: Episode One
2007 Half-Life 2: Episode Two
2020 Half-Life: Alyx

Muut pelit muokkaa

Valve on julkaissut Half-Life 2:lle Lost Coast -teknologiademon ja Half-Life 2: Deathmatchin, joka emopelin virallinen moninpeli. Molemmat ovat ladattavissa Steam-palvelusta, tosin HL2DM:n saa myös Counter-Strike: Sourcen hyllyversion mukana. Pakettiin kuuluu myös Day of Defeat: Source, joka on Source-moottorilla tehty uusi versio Half-Lifen Day of Defeat -modista.[6]

Arkane Studios kehitti spin-off-peliä Half-Life 2:lle nimeltä Return to Ravenholm (tunnetaan myös nimellä Half-Life 2: Episode Four). Kehitys kuitenkin peruttiin.[7][8]

Toinen hylätty projekti olisi esitellyt magneettiaseen. Sen kehittäjänä toimi Junction Point Studios. Warren Spector kuitenkin ilmoitti, ettei studio jatkaisi sen kehitystä, sillä he päättivät siirtää kaiken työvoiman Epic Mickey -videopeliin.[9]

Japanissa julkaistiin 7. heinäkuuta 2006 Half-Life 2: Survivor -niminen kolikkopeli.[10]

Tarina muokkaa

Hahmot muokkaa

Pelisarjan päähenkilö ja pääasiallinen pelattava hahmo on Gordon Freeman -niminen tiedemies. Gordon on juonen keskeisin hahmo ja tärkeä juonijatkumon kannalta. Hän esiintyy pelattavana hahmona Half-Lifessa, Half-Life 2:ssa ja sen lisäosissa sekä Half-Life 2: Lost Coastissa. Emopelin lisäosissa muina pelattavina hahmoina esiintyvät Black Mesan turvamies Barney Calhoun, Hazardous Environment Combat Unitin sotilas Adrian Shephard, sekä Gordonin kaksi assistenttia, Gina Cross ja Colette Green. Heistä Barney esiintyy Gordonin tavoin pelisarjan jatko-osissa merkittävässä roolissa.

Emopeli ja tämän lisäosat eivät lähes ollenkaan esittele pelisarjan kannalta merkittäviä sivuhenkilöitä, mutta Half-Life 2:ssa ja tämän lisäosissa esitellään useita tärkeitä liittolaisia. Heistä lähes kaikki ovat olleet Black Mesan henkilökuntaan kuuluvia tai heidän perhettään. Tärkeimpiä heistä lienee Alyx Vance, tiedemies Eli Vancen tytär, joka toimii Gordonin aisaparina pelisarjan toisesta virallisesta osasta lähtien. Myös Gordonia varjostanut mysteerinen G-Man on esiintynyt lähes jokaisessa pelisarjan pelissä, tarkkailemassa pelaajan liikkeitä.

Juoni muokkaa

Pelisarjan tapahtumat alkavat kuvitteellisessa Black Mesan tutkimuskeskuksessa, New Mexicossa. Tiedemies Gordon Freeman osallistuu teleportaatiokokeeseen, jossa hän aiheuttaa vahingossa resonanssikaskadin. Onnettomuus avaa portaalin Xen-ulottuvuuteen, josta saapuvat vihamieliset avaruusolennot hyökkäävät keskukseen. Black Mesan henkilökunta ei onnistu sulkemaan portaalia, minkä seurauksena hallitus lähettää paikalle Hazardous Enviroment Combat Unit (HECU) -erikoisryhmittymän. Sen tehtävänä on eliminoida avaruusolentojen lisäksi myös henkilökunnan jäsenet, koska heillä on salaista tietoa keskuksen kokeista. Myös keskus aiotaan tuhota. Freeman taistelee sotilaita vastaan, ja tapaa keskuksessa muita selvinneitä tiedemiehiä, jotka päättävät matkustaa Xen-ulottuvuuteen estääkseen avaruusolentoja enää saapumasta maahan. Freeman kaukosiirretään Xeniin, jossa hän tappaa avaruusolentojen hallitsijan Nihilanthin. Freeman kohtaa mysteerisen G-Manin, joka tarjoaa hänelle töitä. Sen jälkeen hän asettaa Freemanin staasitilaan.

Half-Lifen ja Half-Life 2:en välisenä aikana Maapallon valloittaa Combine-niminen voimakas imperiumi, jota hallitsevat kehittyneet Combinen neuvonantajat. Imperiumi käyttää hyväkseen Maan luonnonvaroja sekä ihmisiä. Maa ja Combine taistelevat niin sanotussa seitsemän tunnin sodassa, jonka aikana Maan asevoimat tuhotaan täysin. Combinen alkuperäinen suunnitelma oli tuhota Maapallo, mutta Black Mesan johtaja Wallace Breen neuvottelee Maan antautumisen. Hänet nostetaan myöhemmin Maan yksinhallitsijaksi. Ihmiset asuvat neuvostotyylisesti numeroiduissa kaupungeissa tarkan valvonnan ja kurinpidon alaisina. Combine on myös sulauttanut ihmiset osaksi sen massiivista sotakoneistoa.

Half-Life 2:n alkaessa on kulunut lähes kaksikymmentä vuotta ensimmäisen pelin tapahtumista.[11] G-Man herättää staasitilasta Freemanin, joka on matkalla Itä-Euroopassa sijaitsevaan Kaupunki 17:ään. Siellä hän tapaa Black Mesan onnettomuudesta selvinneitä henkilöitä, kuten Isaac Kleinerin, Barney Calhounin ja Eli Vancen sekä hänen tyttärensä Alyx Vancen, ja auttaa heitä vastarinnassa Combinea vastaan. Vastarintaliikkeeseen kuuluvat myös Xen-avaruusolennot vortigauntit. Kun entinen Black Mesan johtaja ja nykyinen Combinen puhemies Wallace Breen saa tietää Freemanin läsnäolosta, hän keskittää Combinen joukkojen huomion häneen. Freeman tuhoaa Combinelle tärkeän Nova Prospekt -laitoksen ja käynnistää samalla täysimittaisen vallankumouksen valloittajia vastaan. Kun Combine kaappaa Eli Vancen ja hänen tyttärensä, Freeman hyökkää kapinallisten kanssa Combinen Linnoitukseen, ja pelastaa heidät. Linnoituksessa Breen yrittää paeta teleportin avulla, mutta ilmeisesti menehtyy, kun Freeman tuhoaa pimeän energia reaktorin Linnoituksen huipulla.

Tarina jatkuu Half-Life: 2:n episodeissa. G-Man saapuu Linnoituksen huipulle ja yrittää siirtää Freemanin, mutta purppuranväriset vortigauntit estävät häntä. Vortigauntit pelastavat Freemanin ja Alyxin räjähdyksestä sortuvasta tornista teleportin avulla. Alyx ottaa yhteyttä isäänsä Eli Vanceen ja Isaac Kleineriin, jotka ovat paenneet kaupungista maaseudulle. Kleiner kertoo, että heidän täytyy tasapainottaa Linnoituksen reaktori, tai muuten se voi räjähtää ja tuhota koko kaupungin. Freeman ja Alyx tunkeutuvat Linnoitukseen, ja huomaavat että Combinen sotilaat yrittävät nopeuttaa reaktorin tuhoutumista. Tällöin teleportti aukeaisi Maan ja Combinen välillä, ja Maan Combinen joukot voisivat pyytää apua muissa universumeissa sijaitsevilta joukoilta. Alyx kaappaa Combinen sijainnin kertovan datapaketin. Freeman ja Alyx palauttavat reaktorin ennalleen, ja pakenevat Linnoituksesta tavarajunassa. Freeman ja Alyx taistelevat tiensä läpi kaupungin, jossa siviilejä evakuoidaan junilla turvaan. Freeman ja Alyx lähtevät kaupungista pois viimeisellä junalla. Combine tuhoaa Linnoituksen reaktorin, ja räjähdyksessä koko kaupunki tuhoutuu. Räjähdyksen seurauksena Freemanin ja Alyxin junaa suistuu raiteilta.

Freeman herää tuhoutuneen junan vaunussa, ja Alyx sen ulkopuolelta. Taivaalla Linnoituksen raunioiden yllä on nähtävissä muodostuva superportaali. Freeman ja Alyx matkaavat White Forestin läpi vastarinnan hallinnoimaan ohjustukikohtaan. Matkalla Alyx haavoittuu vakavasti, mutta eräs vortigaunt pelastaa hänen henkensä. Parantamisen aikana G-Man ottaa yhteyttä Freemaniin ja vaatii häntä viemään Alyxin turvaan. He pääsevät ohjustukikohtaan ja luovuttavat datapaketin, jonka avulla portaali voidaan tuhota. Datapaketissa on myös tietoja Borealis-aluksesta, joka kuului Black Mesan kilpailijalle, Aperture Sciencelle. Alus katosi kokeessa, jossa testattiin portaaliteknologiaa. Ohjustukikohdasta laukaistaan satelliitti, joka sulkee superportaalin taivaalta. Freeman ja Alyx valmistautuvat matkaamaan Arktikselle tutkimaan Borealista, mutta Combinen neuvonantajat hyökkäävät ohjustukikohtaan ja tappavat Alyxin isän. Peli loppuu kohtaukseen, jossa Alyx suree isänsä ruumiin äärellä.

Kehityshistoria muokkaa

 
Valven toimitusjohtaja Gabe Newell, taustalla Doug Lombardi.

Valven perustivat Gabe Newell ja Mike Harrington, jotka olivat molemmat entisiä Microsoftin työntekijöitä. Pelitalon ensimmäinen peli, Half-Life, esiteltiin vuoden 1997 E3-messuilla. Pelin teknologiaa kehuttiin huomattavasti. Half-Lifen GoldSrc-pelimoottorin pohjaksi valittiin id Softwaren kehittämän Quake-pelin moottori.[12]

Half-Lifen ensimmäisen lisäosan, Opposing Forcen, kehitti nuori teksasilainen studio Gearbox Software.[13] Sierra Entertainment julkaisi seuraavan lisäosan, Blue Shiftin, vuonna 2000. Sitä markkinoitiin alun perin Half-Lifen Dreamcast-version lisänä,[14] mutta Dreamcast-version peruunnuttua Blue Shift julkaistiin Windowsille.[15][16] Blue Shift käyttää Half-Life High Definition Packia, joka päivittää pelin tekstuureita sekä malleja.[17] Gearbox kehitti myös kolmannen lisäosan, Decayn, joka julkaistiin vain PlayStation 2:lle.[18]

Half-Lifen jatko-osan kehitys kesti kuusi vuotta, ja se ehdittiin julkistaa jo vaporwareksi. Peli oli tarkoitus julkaista alun perin syyskuussa 2003. Saksalainen hakkeri onnistui kuitenkin vuotamaan pelin lähdekoodin vuonna 2003 ja saamaan haltuunsa pelattavan version Half-Life 2:sta ja Counter-Strike: Sourcesta. Pian peli vuodettiin internetiin.[19][20] Syylliseksi nimettiin Axel ”Ago” Gembe, joka itse otti Valveen yhteyttä ja pyysi töitä. Valve huijasi Gembeä ja uskotteli tälle, että Valve haluaisi hänet heille töihin. Gembelle tarjottiin lentolippuja Yhdysvaltoihin; FBI olisi pidättänyt hänet lentokentällä. Saksan hallituksen kuultua asiasta he pidättivät Gemben itse. Hänet asetettiin syytökseen tietovuodosta ja muista kyberrikoksista, kuten Agobot-nimisen viruksen luonnista. Gembe tuomittiin kahden vuoden ehdonalaiseen vankeuteen.[21] Half-Life 2 julkaistiin lopulta 16. marraskuuta 2004,[22] ja se oli yksi ensimmäisistä Valven Steam-palvelussa julkaistuista peleistä.[23]

 
Episode Threen konspetitaidetta.

Valve kehitti Half-Life 2:lle kaksi lisäosaa: Episode Onen, joka julkaistiin vuonna 2006,[24] ja Episode Twon, joka julkaistiin vuonna 2007.[25] Valve aikoi julkaista myös kolmannen lisäosan, Half-Life 2: Episode Threen, jonka ei kuitenkaan ollut tarkoitus olla pelisarjan loppu.[26] Lisäosasta on saatavilla useita konseptikuvia.[27][28][29] Myöhemmin Valven toimitusjohtaja Gabe Newell ilmoitti, että episodimainen malli hylättiin.[30] Useiden haastatteluiden ja monien tuotanto-ongelmien jälkeen Valve ei ole suostunut antamaan peliin liittyviä haastatteluja.[31] Episode Three on nimetty myöhemmin pelihistorian suurimmaksi vaporwareksi.[32]

Elokuva muokkaa

Vuoden 2013 DICE-messuilla Valven toimitusjohtaja Gabe Newell ja elokuvaohjaaja J. J. Abrams keskustelivat yhteistyöstä mahdollisen Portal- tai Half-Life-elokuvan tuottamisesta.[33][34] Abrams vahvisti maaliskuussa 2016, että elokuvat ovat edelleen suunnitteilla.[35]

Vastaanotto muokkaa

Pelisarjan ensimmäinen osa, Half-Life, sai kriitikoilta erinomaisen vastaanoton. Pelin tunnelmaa ja ohjelmoituja kohtauksia kehuttiin. Metacritic-palvelu on laskenut pelille valikoiduista arvosteluista painotetun pistekeskiarvon 96/100.[36] Peli voitti yli 50 ”vuoden peli” -palkintoa.[37] Half-Life vaikutti myös huomattavasti ensimmäisen persoonan ammuntapelien kehitykseen, sillä se esitteli realistisen tarinan ja samaistuttavan päähahmon, joka ei ollut huippukoulutettu sotilas.[38][39]

Myös Half-Lifen ensimmäinen lisäosa, Opposing Force, sai myönteisen vastaanoton. GameRankings-palvelussa sen arvostelukeskiarvo on 85 prosenttia.[40] Academy of Interactive Arts & Sciences valitsi Opposing Forcen vuoden peliksi.[41] Blue Shift -lisäosa sai puolestaan ristiriitaisen vastaanoton.[42] Sen korkealaatuisia malleja ja tekstuureita sekä yleistä tunnelmaa ylistettiin, mutta pelin lyhyt kesto ja vanha sisältö saivat osakseen kritiikkiä.[43][44] PlayStation 2:lle kehitetty Decay poikkeaa huomattavasti sarjan muista peleistä siinä, että se on yhteistyöpeli eli pelaajien täytyy auttaa toisiaan selviytymään koko pelin ajan.[45] Peli julkaistiin 14. marraskuuta 2001 ja se sai positiivisen vastaanoton kriitikoilta. Pelin yhteistyötä ylistettiin mutta sen liiallisesta painottumisesta ongelmanratkontaan kritisoitiin. Sen Metacritic-keskiarvo on 87 pistettä sadasta.[46]

Valve julkaisi Half-Life 2:n 16. marraskuuta 2004. Pelin arvostelujen pistekeskiarvo on Metacritic-sivustolla 96/100 ja GameRankings-sivustolla 95,48 prosenttia.[47][48] Half-Life 2:ta on myyty helmikuun 9. päivään vuonna 2011 asti myyty yli 12 miljoonaa kappaletta [49]

Half-Life 2:n lisäosa Episode One julkaistiin 1. kesäkuuta 2006.[24] Peli sai pääosin myönteisen vastaanoton, tosin pelin lyhyyttä valiteltiin.[50][51] Sen Metacritic-keskiarvo on 87 pistettä sadasta.[52] Half-Life 2: Episode Two julkaistiin ensimmäisen episodin, Half-Lifen 2:n, Portalin ja Team Fortress 2 -pelien mukana pelikokoelmassa The Orange Box. Episodi sai erinomaisen vastaanoton, tosin edellisen osan tavoin sen lyhyttä kestoa kritisoitiin.[53][54]

Half-Life 2: Survivor sai pääosin myönteisen vastaanoton. Videopelien arvostelusivusto Video Games Blogger sanoi pelin olevan kiinnostava ja yllätyksellinen. Arvostelussa arvioitiin, että peli saattaisi lisätä japanilaisten kiinnostusta ensimmäisen persoonan ammuntapelejä kohtaan.[55]

Lähteet muokkaa

  1. Half-Life: Alyx review: The greatest VR adventure game yet—and then some arstechnica.com. 23.3.2020. (englanniksi)
  2. Valve Corporation: Portal Steamissä Steam. Valve Corporation. Viitattu 3.4.2016. (suomeksi)
  3. Valve Corporation: Portal 2 Steamissä Steam. Valve Corporation. Viitattu 3.4.2016. (suomeksi)
  4. Crowbar - #99 Top Video Game Weapons IGN. IGN. Viitattu 3.4.2016. (englanniksi)
  5. a b Huttunen, Miika: Half-Life 2 (pc) Dome.fi. 7.1.2005. Dome.fi. Viitattu 3.4.2016. (suomeksi)
  6. http://www.covershut.com/covers/Half-Life-Counter-Strike-Source-Front-Cover-36846.jpg
  7. Marc Laidlaw On The Cancelled Half-Life Spin-offs: Return To Ravenholm And “Episode Four” LambdaGeneration. 13.1.2013. LambdaGeneration. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  8. Savage, Phil: Half-Life 2: Episode 4 was being developed by Arkane; now cancelled PC Gamer. 15.1.2013. PC Gamer. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  9. Pereira, Chris: Unreleased Half-Life Episodic Game Featured a Magnet Gun GameSpot. 24.4.2015. GameSpot. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  10. GameSpot: Half-Life 2 Survivor GameSpot. GameSpot. Viitattu 7.3.2016. (englanniksi)
  11. Valve Corporation: Half-Life 2: Episode One The Story So Far (Arkistoitu Internet Archiveen.) 9.4.2006. Valve Corporation. Viitattu 15.4.2016. (englanniksi)
  12. Hudak, Chris: Half-Life Preview GameSpot. 24.7.1997. GameSpot. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  13. Half-Life Expands IGN. 15.4.1999. IGN. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  14. Kirchgasler, Chris: Half-Life Preview GameSpot. 24.7.2000. GameSpot. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  15. Satterfield, Shane: Half-Life for the Dreamcast officially cancelled GameSpot. 15.6.2001. GameSpot. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  16. Half-Life: Blue Shift IGN. 12.6.2001. IGN. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  17. Half-Life: Blue Shift Q&A GameSpot. 10.5.2001. GameSpot. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  18. Perry, Doug: Half-Life Review IGN. 16.11.2001. IGN. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  19. Morris, Chris: Playable version of Half-Life 2 Stolen CNN. 7.10.2003. CNN. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  20. Lyman, Jay: Half Life 2 Source-Code Leak Delays Debut TechNewsWorld. 7.10.2003. TechNewsWorld. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  21. Bryan-Low, Cassell: How Legal Codes Can Hinder Hacker Cases The Wall Street Journal. 17.1.2007. The Wall Street Journal. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  22. Valve Corporation: Half-Life 2 Steamissä Steam. Valve Corporation. Viitattu 1.3.2016. (suomeksi)
  23. Adams, Dam: HALF-LIFE 2 REVIEW IGN. 15.11.2004. IGN. Viitattu 8.4.2016. (englanniksi)
  24. a b Valve Corporation: Half-Life 2: Episode One Steamissä Steam. Valve Corporation. Viitattu 7.3.2016. (englanniksi)
  25. Valve Corporation: Half-Life 2: Episode Two Steamissä Steam. Valve Corporation. Viitattu 1.3.2016. (suomeksi)
  26. Hilderbrand, Brad: Half-Life 2: Episode 3 to Debut at E3 (Update) TheGameReviews. 27.6.2008. TheGameReviews. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  27. Backman, Ted, Bennett, Jeremy, Reidford, Tristan: Advisor Into the Pixel. Into the Pixel. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  28. Decker, Logan: The first concept art from Half-Life 2: Episode Three GamesRadar. 10.7.2008. GamesRadar. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  29. D, Chris: EXCLUSIVE: HALF-LIFE 2: EPISODE 3 CONCEPT ART ValveTime. 27.6.2012. ValveTime. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  30. Crossley, Rob: The Valve manifesto Develop. 9.5.2011. Develop. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  31. Hess, Bill: Half-Life 3 questions appears to be getting old for Gabe Newell Attack of the Fanboy. 15.3.2013. Attack of the Fanboy. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  32. Calore, Michael: Vaporware 2010: The Great White Duke Wired. 3.1.2011. Wired. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  33. Portal, the Movie: Valve, J.J. Abrams Team Up for Future Games, Films WIRED. Viitattu 30.3.2016. en-US
  34. Gilbert, Ben: Valve working with J.J. Abrams' Bad Robot on game and movie collaborations Engadget. 6.2.2013. Engadget. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  35. Strom, Steven: J.J. ABRAMS: PORTAL, HALF-LIFE MOVIES STILL HAPPENING IGN. 11.3.2016. IGN. Viitattu 31.3.2016. (englanniksi)
  36. Metacritic: Half-Life for PC Reviews Metacritic. Metacritic. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  37. Valve Corporation: Awards and Honors 2009. Valve Corporation. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  38. IGN's Top 100 Games IGN. 2005. IGN. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  39. Cifaldi, Frank: The Gamasutra Quantum Leap Awards: First-Person Shooters Gamasutra. 1.9.2006. Gamasutra. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  40. GameRankings: Half-Life: Opposing Force GameRankings. GameRankngs. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  41. AIAS Annual Awards > 3rd Annual Awards AIAS. 2009. AIAS. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  42. Metacritic: Half-Life: Blue Shift Metacritic. Metacritic. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  43. Half-Life: Blue Shift IGN. 12.6.2001. IGN. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  44. Kasavin, Greg: Half-Life: Blue Shift Review GameSpot. 8.6.2001. GameSpot. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  45. Ajami, Amer: Half-Life Update Preview GameSpot. 10.9.2001. GameSpot. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  46. Metacritic: Half-Life Metacritic. Metacritic. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  47. Metacritic: Half-Life 2 Metacritic. Metacritic. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  48. GameRankings: Half-Life 2 GameRankings. GameRankings. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  49. Chiang, Oliver: The Master of Online Mayhem Forbes. 9.2.2011. Forbes. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  50. Ocampo, Jason: Half-Life 2: Episode One Review GameSpot. 1.6.2006. GameSpot. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  51. McNamara, Tom: Half-Life 2: Episode One IGN. 1.6.2006. IGN. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  52. Metacritic: Half-Life 2: Episode One Metacritic. Metacritic. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  53. Reed, Kristan: Half-Life 2: Episode Two Eurogamer. 10.10.2007. Eurogamer. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  54. Accardo, Sal: Half-Life 2: Episode Two GameSpy. 10.10.2007. GameSpy. Viitattu 1.3.2016. (englanniksi)
  55. Romero, Josh: Half-Life 2 Goes Arcade!...in Japan Video Games Blogger. 30.11.2005. Video Games Blogger. Viitattu 8.3.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa