Poliisikuulustelu

Poliisikuulustelu on poliisitutkintaan tai esitutkintaan kuuluva toimenpide, jossa poliisi kuulustelee joko luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä edustavaa luonnollista henkilöä. Poliisitutkinta suoritetaan jonkin tapahtumakulun selvittämiseksi – esimerkiksi hirvikolareissa ja tietyissä onnettomuustilanteissa. Esitutkinta puolestaan suoritetaan rikoksen johdosta rikosoikeudellisen vastuun sekä korvauskysymysten selvittämiseksi.

Kuulusteluhuone

Henkilöä voidaan kuulustella asianomistajana, rikoksesta epäiltynä tai todistajana. Lisäksi tietyissä tilanteissa henkilöä voidaan kuulla ”asian selvittämiseksi”. Asianosaisella on aina oikeus avustajaan. Avustajan lisäksi läsnä voi olla muun muassa kuulustelutodistaja. Ennen kuulustelua poliisimies kertoo kuulusteltavalle tämän oikeuksista ja velvollisuuksista. Todistajan velvollisuudet ovat ankarimmat, rikoksesta epäillyn vähäisimmät. Lain mukaan rikoksesta epäillyn ei tarvitse kertoa poliisille kuin henkilötietonsa.

Kuulustelun suorittamisesta säädetään esitutkintalaissa. Toimenpiteenä kuulustelu on säännelty melko tarkoin. Varsin yksityiskohtaisia säännöksiä sisältyy muun muassa lapsen tai vajaavaltaisen kuulustelemista koskeviin pykäliin. Valtaosa kuulusteluista tallennetaan Suomessa edelleen kirjallisessa muodossa, vaikka videokuvauskin on yleistynyt viime vuosina.

Esitutkintalaki ei velvoita poliisia tallentamaan kuulusteluja videolle tai äänitallenteelle, mutta poliisi on vuodesta 1989 lähtien saanut käyttää videokameraa tai äänitallenninta niin halutessaan. Pakollista kuulustelun videointi on vain silloin, kun kuulustellaan alle 15-vuotiasta. Korkein oikeus on päätöksessään KKO:1990:36 katsonut, että kuulustelunsa nimenomaisesta kiellosta huolimatta nauhoittanut ei syyllistynyt salakuuntelurikokseen. Poliisien yksityisyyttä ei kuulustelussa voitu loukata. Suomen lain ja oikeuskäytännön mukaan keskustelut ja puhelut, joissa on itse osallisena saa nauhoittaa. Salakuuntelusta ei voi syyttää, koska kuuntelu ei ole lain tarkoittamalla tavalla oikeudetonta.

Puhuttaminen tarkoittaa poliisin suorittamaa epävirallisempaa keskustelua. Kuulemisesta tehdään kirjallinen dokumentti.

Kuulusteltavan oikeudet

Kuulustelevan poliisin on

• ennen kuulustelun alkamista kerrottava kuulusteltavan asema kuulustelussa: asianomistaja, todistaja vai epäilty. Epäillyllä ei ole totuudessapysymisvelvollisuutta. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse kertoa omasta tai läheisensä syyllisyydestä. Epäillyn valehtelusta ei rangaista.
• epäillylle kerrottava mistä teosta häntä epäillään. Teon aika ja paikka on kerrottava, pelkkä rikosnimikkeen kertominen ei riitä.
• pyydettävä paikalle asianajaja, kun epäilty sitä vaatii. Tämän voi tehdä myös kesken kuulustelun.
• käyttäydyttävä rauhallisesti ja asiallisesti.
• kuulusteltava tavalla, jossa hän ei käytä lainkaan vääriä ilmoituksia, lupauksia tai uskotteluja erityisistä eduista, uuvuttamista, uhkausta, pakkoa tai muita kuulusteltavan ratkaisuvapauteen, tahdonvoimaan, muistiin tai arvostelukykyyn vaikuttavia sopimattomia keinoja tai menettelytapoja tunnustuksen tai määrättyyn suuntaan käyvän lausuman saamiseksi.
• järjestettävä tulkki sellaiselle henkilölle, joka ei puhu Suomen virallisia kieliä tai hän ei voi tulla aisti- tai puhevian takia ymmärretyksi.
• aina laadittava kirjallinen kuulustelupöytäkirja.
• aina annettava kuulustelupöytäkirja heti kuulustelun päätyttyä kuulusteltavan tarkastettavaksi.
• aina muokattava kuulustelupöytäkirja sellaiseksi kuin kuulusteltava sen haluaa. Kuulusteltava päättää täysin kuulustelupöytäkirjan sisällöstä. Vasta kun kuulusteltava on täysin samaa mieltä jokaisesta sivusta, hän allekirjoittaa jokaisen pöytäkirjan sivun erikseen.
• oikeus estää kuulusteltavaa tallentamasta kuulustelua.
• suoritettava kuulustelu alle kuudessa tunnissa kerrallaan, kun kuulusteltava ei ole epäilty. Kuulustelu on pidettävä kello 7–22 välillä, ellei ole erityistä syytä kuulustella muulloin.
• suoritettava kuulustelu enintään 12 tunnissa, kun kuulusteltava on epäilty, mutta ei pidätetty tai vangittu. Joissakin erityistapauksissa epäillyn kuulustelu saa kestää enintään 24 tuntia, jonka päätteeksi on joko vapautettava tai pidätettävä. Kuulustelu on pidettävä kello 7–22 välillä, ellei ole erityistä syytä kuulustella muulloin.
• annettava kuulusteltavalle tilaisuus säännölliseen ateriointiin ja riittävään lepoon kuulustelun aikana.

Ilmaisematta jättäminen

Epäillyn ei tarvitse kertoa tai muuten ilmaista kuulustelussa kuin henkilötietonsa.

Todistajat ja asianomistajat voivat kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin tietyissä tilanteissa. Tällöin kieltäytymisen peruste on osattava selkeästi kertoa. Esimerkiksi tilanteessa, jossa lähiomaisella olisi tietoa, joka voisi auttaa tuomitsemaan hänen lähiomaisensa voi kieltäytyä vastaamasta kysymykseen sanomalla esimerkiksi: "Kieltäydyn todistamasta lähiomaistani vastaan". Eräät henkilöt eivät myöskään saa ilmaista asiasta mitään. Esimerkiksi henkilöillä, joille on mahdollistettu taikka määrätty vaitiolovelvollisuus ei heillä ole velvollisuutta todistaa eikä edes suostua esitutkinnassa kuultavaksi asiassa. Tällaisia henkilöitä ovat esimerkiksi lääkäri, apteekkari, kätilö tai heidän apulaisensa; taikka, asiamies tai oikeudenkäyntiavustaja.

Jos todistaja jättää vastaamatta kysymyksiin ilman laillista perustetta suoritetaan todistajankuulustelu tuomioistuimessa eli sopivimmassa käräjäoikeudessa.

Kuulustelutavat

• Vapaa kerronta: Kuulusteltava kertoo omin sanoin kaiken sen, mitä näki tai muistaa tapahtumista. Kuulustelija ei keskeytä kertomusta ja esittää tarkentavia kysymyksiä vasta lopuksi.
• Avoimet kysymykset vai suljetut kysymykset: Poliisit käyttävät mieluiten avoimia kysymyksiä ("mitä siellä tapahtui?") suljettujen ("oliko auto punainen vai sininen?") sijaan, sillä suljetut kysymykset ovat nopeampi kuulustelumenetelmä, mutta silloin voi jäädä kuulematta jotain oleellista uutta tietoa. Kuulusteleva poliisi paljastaa tällöin helposti myös omat tietonsa asiasta.
• Johdattelevat kysymykset: Luotettavuudeltaan heikointa tietoa saadaan esittämällä kuulusteltavalle johdattelevia kysymyksiä. Johdatteleva kysymys sisältää oletuksen vastaukseksi ja taivuttaa näin kuulusteltavaa vastaamaan tietyllä tavalla (ja sittenkö A löi B:tä?). Niiden käyttöä vältetään erilaisissa viranomaiskuulemisissa, mutta tuomioistuimessa johdattelevien kysymysten teko on sallittua vastakuulustelussa, eli kuulusteltaessa vastapuolen nimeämää todistajaa.
• Ristikuulustelua käytetään Suomessa harvoin. Sillä saadaan tehokkaasti hankala kuulusteltava puhumaan, mutta arka ihminen menee helposti kuoreensa, kun useat ihmiset pommittavat häntä kysymyksillä.

Vilpillisyyden tunnistaminen kuulusteluissa

Valehtelevan ihmisen tunnistaminen on melkoisen vaikeaa jopa sellaisille, jotka tekevät sitä työkseen.

Asiaa Yhdysvaltain viranomaisille kuten merijalkaväelle ja FBI:lle kouluttavan, Kalifornian yliopiston psykologian professorin Edward Geiselmanin vuonna 2011 julkaistun metatutkimuksen mukaan valehtelijan tunnistaa kuulustelussa varsin luotettavasti seuraavista:

1. Valehtelija kertoo yleensä mahdollisimman vähän.
2. Vaitonaisuudesta huolimatta hän perustee spontaanisti asioita joista kuulustelija ei edes kysy.
3. Toistaa kuulustelijan kysymyksiä saadakseen lisäaikaa vastaamiseen.
4. Tarkkailee kuulustelijan reaktioita tietääkseen, uskotaanko häntä.
5. Muuntelee puhenopeutta. Rehellinen puhuu tasaisella puheen tempolla.
6. Käyttävät usein epätäydellisiä lauseita, eli eivät vastaa kysymykseen loppuun asti.
7. Jos heiltä kysytään yksityiskohdista, eivät tarkenna vastauksia. Rehellinen tarkentaa vastauksia.
8. Rehellinen kohdistaa katseensa pois kysyjästä, kun kysymys on vaikea. Valehtelija saattaa vain vilkaista pois.
9. Arkaluontoisen kysymyksen aikana huulten yhteen puristaminen ja hiusten koskettelu kielivät valehtelusta.
10. Valehtelija ei yleensä pysty kertomaan kuvaamiaan tapahtumia takaperin.

Kritiikki

Helsingin Sanomissa on vuonna 2014 kritisoitu sitä, että poliisikuulusteluja tallennetaan vain harvoin. Lehden lähteiden mukaan tallentamista pitäisi tehdä systemaattisemmin. Oikeudessa on toistuvasti tapauksia, joissa syytetty kertoo, että esitutkintakertomus ei vastaa todellisuutta, tai, että joku lausuma on annettu jonkun väärän tiedon tai painostuksen tuloksena. Poliisi vain yleensä kirjaa kuulustelun keskeisen sisällön tietokonelomakkeelle kuulustelun aikana ja kuulusteltu voi hyväksyä poliisin kirjoittaman kuulustelupöytäkirjan allekirjoittamalla sen kuulustelun lopuksi. Poliisin esitetään usein antaneen vääriä lupauksia, kuten lupauksia vapautumisesta, jos tunnustaa. Näitä ei poliisi tietenkään kuulustelupöytäkirjaan kirjaa ja epäilty on väitteensä kanssa heikoilla allekirjoitettuaan pöytäkirjan. Erityisesti yleisiä ovat syytetyn kertomukset siitä, että pöytäkirja on kirjattu väärin tai kuulusteltavaa on painostettu.

Valemuistot ja väärät tunnustukset

Yhdysvalloissa on huomattu että syyttömistä henkilöistä noin joka kolmas on antanut itseään vastaan raskauttavia lausuntoja poliisille tai jopa tunnustanut rikoksen jota ei ole tehnyt. Jopa 30 prosenttia DNA-testeillä täydellä varmuudella syyttömiksi todistetuista henkilöistä on antanut kuulusteluissa itseään vastaan raskauttavia lausuntoja, tehnyt tunnustuksia tai jopa myöntänyt syyllisyytensä siitä huolimatta, että ovat syyttömiä. Tämä todistaa, että kuulusteluissa tapahtuva vaikuttaminen ja muut kuulusteltavasta riippumattomat ulkopuoliset asiat voivat saada myöntämään myös asioita, joista ei ole todellisuudessa tietoa tai syyllisyydentuntoa. Vaikuttimia ja syitä vääriin lausuntoihin on useita.

Bedfordshiren yliopiston tutkimuksessa todistettiin, että ihmiset on yllättävän helppo johdatella uskomaan olevansa syyllisiä rikokseen vaikka he eivät olisi tehneet mitään. Tutkimuksessa suuri osa syyttömistä vapaaehtoisista saatiin muutamassa tunnissa uskomaan, että he olivat syyllistyneet vakavaan rikokseen. Ryhmässä, jossa vapaaehtoisille uskoteltiin heidän syyllistyneen rikokseen, 71 prosentille kehittyi varkautta koskeva valemuisto. Toisessa ryhmässä, jossa vapaaehtoisille uskoteltiin heidän kokeneen jonkin emotionaalisesti kuohuttavan tapauksen, 76 prosentille kehittyi elävä valemuisto.

Netflixin esittämä dokumentaarinen nettitelevisiosarja Making a Murderer kertoo Steven Averysta, joka oli syyttömänä tuomittuna vankilassa 18 vuotta. Vapauduttuaan Avery nosti kanteen asuinpaikkansa poliisia ja piirikuntaa vastaan, ja pian sen jälkeen häntä syytettiin murhasta. Dokumentissa käsitellään myös samasta murhasta syytetyn ja sen tunnustaneen 16-vuotiaan Brendan Dasseyn kuulusteluja ja oikeudenkäyntiä. Poliisit kuulustelivat Dasseya ilman vanhemman tai asianajajan läsnäoloa ja johdattelivat Dasseya, jonka älykkyysosamäärä oli välillä 69–73.

Katso myös

• Oikeus vaieta
• Hyvä poliisi, paha poliisi

Aiheesta muualla

• Oikeustieteen professori James Duane, esitelmä: "Älä puhu poliisille" (englanniksi)