Pohjanharmoyökkönen
Pohjanharmoyökkönen (Xestia borealis) on maayökkösiin kuuluva yöperhoslaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU)[2] ja rauhoitettu luonnonsuojelulailla 1. lokakuuta 2009 lähtien.[3]
| Pohjanharmoyökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Maayökköset Noctuinae |
| Suku: | Harmoyökköset Xestia |
| Laji: | borealis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Xestia borealis |
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Pohjanharmoyökkönen on vaalea, harmaan ja valkean kirjava keskikokoinen yökköslaji. Etusiipien pohjaväri on vaaleanharmaa ja hieman kellertävä. Siipien pinta on tummakehnäinen ja tummina erottuvien sisemmän- ja ulomman poikkiviirun väliin jäävä alue on voimakkaasti tummanharmaalla ja ruskehtavalla värillä sävyttynyt. Poikkiviirut ovat voimakkaasti aaltoilevia. Sekä rengastäplä että munuaistäplä ovat vaaleat ja erottuvat hyvin. Takasiivet ovat tasaisen vaaleat, vain aivan siiven reunassa on tumma viiru. Siipiväli on noin 30–40 mm.[4]
Laji muistuttaa ulkonäöltään muutamia muita pohjoisia yökköslajeja.
Levinneisyys muokkaa
Pohjanharmoyökköstä tavataan pohjoisella havumetsäalueella Ruotsista ainakin keskiseen Siperiaan asti. Suomessa lajia tavataan ainoastaan vyöhykkeellä, joka ulottuu pohjois-eteläsuunnassa Sallasta Inariin ja lännessä Muonioon. Ruotsissa laji esiintyy muutamissa pohjoisissa maakunnissa. Laji havaittiin Suomessa ensi kertaa 1950-luvulla, mutta useimmat havainnot on tehty vasta 1980-luvulta alkaen.
Elinympäristö muokkaa
Pohjanharmoyökkönen vaikuttaa olevan paksusammaleisten kuusikkojen laji. Suomessa Keski-Lapin vanhojen kuusikkojen hakkuut uhkaavat lajin säilymistä.[5]
Lentoaika ja elintavat muokkaa
Aikuiset yksilöt lentävät kesäkuun lopulta heinäkuun loppuun noin iltayhdeksän ja aamukahden välisenä aikana. Lämpimällä ilmalla lento tapahtuu lähellä metsänpohjaa, viileällä säällä puiden latvustoissa. Monien muiden samaan sukuun kuuluvien yökkösten tapaan myös pohjanharmoyökkönen esiintyy vuorovuosina siten, että Länsi-Lapissa lento ajoittuu parillisille, Itä-Lapissa parittomille vuosille. Laji talvehtii toukkana kaksi kertaa.
Ravintokasvi muokkaa
Toukan luontaista ravintokasvia ei tunneta, mutta kasvatusoloissa se syö ainakin haapaa, kuusen neulasia sekä naavaa. Ruotsissa ravintokasviksi on ilmoitettu mustikka[6][7].
Lähteet muokkaa
Artikkeli perustuu pääosin Valtion ympäristöhallinnon raporttiin, sivut 116–118.
Viitteet muokkaa
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Pohjanharmoyökkönen – Xestia borealis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 430–470
- ↑ Luonnonsuojelulaki (24.9.2009/714) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1977. ISBN 951-1-04296-3
- ↑ http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=95875&lan=fi Xestia borealis
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/x/xestia_borealis.html
- ↑ http://www.lepidoptera.se/species/xestia_borealis.aspx
Aiheesta muualla muokkaa
- Lepidoptera.pl: Xestia borealis[vanhentunut linkki] (englanniksi)