Pikkuluikka
Pikkuluikka (Eleocharis parvula) on sarakasvien (Cyperaceae) heimoon ja luikkien (Eleocharis) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on yleisesti ottaen hyvin pienikokoinen kasvilaji, joka kasvaa rannoilla, usein kokonaan vedenpinnan alla. Veden alla kasvaessaan se ei muodosta lainkaan kukintotähkiä. Pikkuluikka muistuttaa useita muita luikkalajeja, mutta on erotettavissa niistä rönsyjensä päissä olevien talvehtimissilmujen perusteella.[2]
Pikkuluikka | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Poales |
Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
Suku: | Pilliluikat Eleocharis |
Laji: | parvula |
Kaksiosainen nimi | |
Eleocharis parvula |
|
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Pikkuluikan varret ovat noin viisi senttimetriä korkeita, velttoja, ohuita ja vaaleanvihreitä. Varret kasvavat pieninä, ruusukemaisina ryhminä. Pikkuluikka muodostaa juurakostaan kapeita rönsyjä, joiden kärkiin muodostuu valkoisia talvehtimissilmuja. Pikkuluikan kukintona on varren päässä oleva yksittäinen tähkä, joka on lähestulkoon surkastunut. Tähkä on pari millimetriä pitkä ja siinä on muutamia kukkia. Tähkäsuomut ovat munanmuotoisia sekä vaaleanvihreitä ja alimmat niistä ovat pituudeltaan ainakin puolet koko tähkän pituudesta. Kukat ovat kolmiluottisia. Pikkuluikan hedelmä on kolmikulmainen, vaaleankullanruskea ja kiiltävä pähkylä.[2]
Pikkuluikka kasvaa merenrannoilla yleensä vedessä pehmeillä ja savisilla pohjilla[2]. Pikkuluikkaa tavataan usein yhdessä pikkuhauran (Zannichellia palustris) sekä näkinpartaislevien kanssa[2]. Suomessa pikkuluikkaa tavataan koko merenrannikkoalueella, joskaan se ei ole erityisen yleinen[3].
Pikkuluikan on löytänyt Ruotsissa N. H. Nilsson 21.07.1887 Skånesta ja löytö julkaistiin seuraavana vuonna[2].
Pikkuluikkaa käytetään akvaariokasvina.
Lähteet
muokkaa- ↑ Lansdown, R.V.: Eleocharis parvula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Arne A. Anderberg: Den virtuella floran: Dvärgsäv (Eleocharis parvula) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 27.4.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2016: Pikkuluikka (Eleocharis parvula) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 27.4.2018.