Pikaviestintä

internet-kommunikoinnin muoto
Hakusana ”pikaviesti” ohjaa tänne. Se voi tarkoittaa myös 4 × 100 metrin viestijuoksua.

Pikaviestintä on tietoverkon välityksellä tapahtuvaa viestinvaihtoa[1], jossa keskustelukumppanille lähetetyn tekstin on tarkoitus olla keskustelukumppanin luettavissa lähes välittömästi. Käytännössä viestit yleensä kulkevatkin niin nopeasti, että keskustelu on melkeinpä yhtä välitöntä kuin ääneen käytävä keskustelu.

Pikaviestinnän asiakasohjelmaa sanotaan pikaviestimeksi tai pikaviestiohjelmaksi (engl. instant messenger). Pikaviestin on tietokoneohjelmisto, joka sallii nopean viestinnän kahden tai useamman ihmisen välillä verkossa, kuten esimerkiksi Internetissä. Tekstin ohella kuvien välitys, VoIP- ja videoneuvotteluominaisuudet ovat useissa ohjelmissa mukana.

HistoriaMuokkaa

Pikaviestimien historia alkaa osituskäyttöjärjestelmistä kuten Compatible Time-Sharing System (CTSS) ja Multics, joissa samalla koneella olevat käyttäjät pystyivät viestimään toisilleen.[2]Douglas Engelbart esitteli 9. joulukuuta 1968 oN-Line Systemiä "Kaikkien demojen äidiksi" (engl. The mother of all demos) nimetyssä demonstraatiossa ja esitteli useita konsepteja mukaan lukien pikaviestintää.[3][4]

1970-luvulla pikaviestintäratkaisu lisättiin Yhdysvaltalain hallinnon EMISARI-järjestelmään, jossa sitä voitiin käyttää kaukokirjoittimella.[5] Samalla vuosikymmenellä Unix-käyttöjärjestelmän talk oli ensimmäisiä julkisesti saatavia ohjelmia, joka mahdollisti kahden käyttäjän välisen viestinnän samalla tietokoneella.[5]

1980-luvulla MIT:n Project Athena kehitti Zephyr-pikaviestimen, jolla pystyi viestimään eri koneilla oleville käyttäjille.[6][7] 1980-luvun lopulla kehitetty ryhmäkeskusteluihin suunnattu IRC levisi myös MIT:lle ja muualle maailmaan.[8][5]AOL Instant Messenger (AIM) oli varhaisia laajalle levinneitä pikaviestintäohjelmia.[5] 1990-luvulla AOL osti suositun ICQ-pikaviestintäohjelmiston.[5]

YleiskatsausMuokkaa

Pikaviestin on asiakasohjelma, joka liittyy pikaviestintäpalveluun. Pikaviestintä eroaa sähköpostista siten, että keskustelut tapahtuvat reaaliaikaisesti. Viestimen käyttö vaatii rekisteröitymistä johonkin pikaviestinpalveluun sekä sitä, että vastaanottaja on kytkeytynyt pikaviestiverkkoon eli että ihmiset käyttävät aktiivisesti tietokonetta.

Yleensä molemmat keskustelun osapuolet näkevät toisen kirjoittaman tekstin joko heti kun se on kirjoitettu, rivi riviltä tai viesti viestiltä. Tämän ansiosta keskustelu muistuttaa enemmän puhelinkeskustelua kuin kirjevaihtoa. Viestinohjelmat voivat myös sisältää mahdollisuuden lisätä poissaoloviestin, joka vastaa puhelinvastaajaan jätettävää viestiä.

Tärkeä Internetin pikaviestinnässä käytetty protokolla on IRC (Internet Relay Chat), joka edelleen on aktiivisessa käytössä. IRCin jälkeen on kuitenkin otettu käyttöön useita internetin pikaviestintään tarkoitettuja protokollia, ja niistä suosituimpien ajatellaan usein sopivan kahdenkeskiseen yhteydenpitoon IRCiä paremmin, kun taas IRC on vahvimmillaan erittäin yhteisöllisessä kanssakäymisessä.

Myös ennen IRCiä oli käytössä pikaviestimiä kuten write ja talk Unixissa, jotka soveltuivat ennen kaikkea kahdenväliseen yhteydenpitoon. Uuden sukupolven Internetin käyttäjien keskuudessa suosituksi nousi kahdenkeskiseen yhteydenpitoon tarkoitettu pikaviestintäprotokolla ICQ, jonka ominaisuuksista päättää nykyään amerikkalainen yhtiö AOL.

Pikaviestinohjelmasta riippuen voi olla tarpeen asentaa pikaviestinohjelma käytössä olevalle koneelle. Tarjolla on myös Internet-selaimen avulla käytettäviä pikaviestinohjelmia, kuten Meebo.

Pikaviestin on tekstipohjainen synkroninen viestintäväline. Sen avulla voidaan lähettää viestejä yhdelle tai useammalle käyttäjälle yhtä aikaa. Useissa pikaviestimissä on tekstipohjaisen viestienvaihdon lisäksi myös muita ominaisuuksia. Videokuvan ja äänen välittäminen, sekä tiedostojen jakaminen on useissa pikaviestimissä mahdollista.

Suosittuja pikaviestinpalveluja julkisessa Internetissä ovat olleet Windows Live Messenger (.NET Messenger Service), Jabber, ICQ, AOL Instant Messenger ja Yahoo! Messenger. Nämä palvelut ovat omaksuneet monia ideoita 1980-luvulta lähtien käytetystä talk-protokollasta sekä monenkeskisestä IRCistä ja sen esikuvasta, BITNET Relay-palvelusta.

Pikaviestipalvelun tyyppisiä järjestelmiä on ollut käytössä kaikissa osituskäyttöjärjestelmissä, joissa useampi käyttäjä on voinut yhtä aikaa kytkeytyä samaan tietokoneeseen.

Pikaviestintä on saanut suosiota eri järjestelmissä. Vielä vuonna 2005 eri järjestelmissä oli käytössä monia epäyhteensopivia protokollia. Tämä on johtanut siihen, että käyttäjät pitävät päällä useita pikaviestinsovelluksia, jotka yhdistävät eri pikaviestiverkkoihin.

19. joulukuuta 2002 AOL Time Warner ilmoitti, että yhtiön omistamalle ICQ:lle on myönnetty vuonna 1997 haettu Yhdysvalloissa patentti numero 6449344 pikaviestintään. AOL kertoi samalla myös, ettei sillä ole suunnitelmia käyttää patenttiaan lähiaikoina.

YhteensopivuusMuokkaa

On ollut useita yrityksiä luoda yleinen standardi pikaviestintään kuten avoin XML-pohjainen XMPP, joka tunnetaan yleisemmin nimellä Jabber. Avoimiin, yhteisesti sovittuihin standardeihin perustuva Jabber on seurausta yrityksestä kehittää pikaviestintäprotokolla, joka täyttäisi kahdenkeskisen yhteydenpidon vaatimukset paremmin kuin IRC ja olisi kenen tahansa vapaasti käytettävissä. Jabberia käytetään paljon, mutta selvästi sitä suositumpi kahdenkeskisessä pikaviestinnässä on amerikkalaisen Microsoftin oma pikaviestintäprotokolla, joka on tarkoitettu lähinnä Microsoftin Windows Live Messenger -pikaviestimellä käytettäväksi.lähde?

Useimmat yritykset luoda yhdistävä standardi suurimmille pikaviestinsovellusten tarjoajille (AOL, Yahoo! ja Microsoft) ovat epäonnistuneet ja jokainen jatkaa oman suljetun protokollansa käyttöä.

Jotkut pikaviestinohjelmat yrittävät yhdistää monia eri protokollia yhden asiakasohjelman alle. Esimerkkejä ovat Trillian, Pidgin, CenterICQ, Fire, Proteus, Miranda IM ja Kopete. Jabberilla on erilainen lähestymistapa, joka siirtää muihin palveluihin kommunikoinnin palvelimelle ja sallii käyttäjäohjelmien olla yksinkertaisempia ja kevyempiä.

Verkot, joita monia verkkoja käyttävät pikaviestinohjelmat käyttävät, ovat olleet hiljaa, paitsi Windows Live Messenger ja AOL Instant Messenger. Pikaviestinverkkojen ylläpitäjät eivät ole olleet kovin suopeita kolmansien osapuolten ohjelmien käyttöön, sillä tällöin muun muassa heidän omissa ohjelmissaan olevat mainokset jäävät näkemättä.

Yhteensopivuusongelmia tuottavat myös useiden pikaviestinsovellusten käyttämät ei-tekstuaaliset sisällöt, kuten tekstimuotoilut, ääniefektit sekä lukuisat graafiset hymiöt. Ei-tekstuaalisen sisällön esittämisessä sovelluksilla on omat protokollansa ja eri pikaviestinsovellusten välillä nämä sisällöt tulostuvat usein sotkuisina ja merkityksettöminä merkkijonoina.

PikaviestintäohjelmiaMuokkaa

PikaviestintäprotokolliaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. How Instant Messaging Works HowStuffWorks. 28.3.2001. Viitattu 3.8.2020. (englanniksi)
  2. Tom Van Vleck: The History of Electronic Mail multicians.org. Viitattu 22.7.2021. (englanniksi)
  3. oN-Line System Defense Advanced Research Projects Agency. Viitattu 12.9.2019. (englanniksi)
  4. Jeremy Reimer: A History of the GUI (sivu 2) 5.5.2005. Ars Technica. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  5. a b c d e Gary W. Larson: Instant messaging britannica.com. Viitattu 22.7.2021. (englanniksi)
  6. Network Services in the Athena Environment (PDF) citeseerx.ist.psu.edu. Viitattu 11.7.2021. (englanniksi)
  7. Eva Charles Anna Frederick: Looking back at Project Athena news.mit.edu. 11.11.2018. Viitattu 11.7.2021. (englanniksi)
  8. http://www.irc.org/history_docs/jarkko.html

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä tietotekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.