Piilosammal
Piilosammal (Cryptothallus mirabilis) on maailman ainut lehtivihreätön sammal[3]. Se saa ravintonsa loisimalla Tulasnella-suvun sieniä, jotka elävät symbioosissa koivujen ja mäntyjen kanssa.
| Piilosammal | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Sammalet Bryobionta |
| Kaari: | Maksasammalet Marchantiophyta |
| Luokka: | Aitomaksasammalet Jungermanniopsida |
| Alaluokka: | Nauhasammalet Metzgeriidae |
| Lahko: | Nauhasammalet Metzgeriales |
| Heimo: | Nauhasammalet Aneuraceae |
| Suku: | Piilosammalet Cryptothallus |
| Laji: | mirabilis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cryptothallus mirabilis |
|
| Synonyymit | |
|
|
Ulkonäkö muokkaa
Piilosammal on kermanvalkoinen, maan alla kasvava sekovartinen sammal. Se muistuttaa lettonauhasammalta[4], ja se voidaan myös luokitella sen kanssa samaan sukuun kuuluvaksi[5]. Lettonauhasammal on kuitenkin vihreä.
Levinneisyys muokkaa
Piilosammalta on löydetty Pohjois- ja Keski-Euroopasta, Grönlannista ja Costa Ricasta. Suomessa sitä on tavattu Ahvenanmaalta, Varsinais-Suomesta, Uudeltamaalta, Satakunnasta, Etelä-Hämeestä, Oulun-Pohjanmaalta ja Kittilän-Lapista. Se on Suomessa erittäin uhanalainen[6].
Elinympäristö muokkaa
Piilosammal kasvaa sammalen alla korvissa, tuoreissa kangasmetsissä, lettorämeillä ja lähteiköissä koivujen ja mäntyjen lähistöllä.
Lähteet muokkaa
- ↑ Tauno Ulvinen, Kimmo Syrjänen ja Susanna Anttila (toim.): Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2002. ISBN 952-11-1153-4 (PDF), painetussa muodossa ISBN 952-11-1152-6 (nid.). Teoksen verkkoversio.
- ↑ Aneura mirabilis (Parasitic liverwort) (Cryptothallus mirabilis) UniProt Consortium. Viitattu 12.5.2012.
- ↑ Piirainen, Mikko (toim.): Kasvit 1, s. 120. , 2008. ISBN 978-951-0-33403-4.
- ↑ Laaka-Lindberg, S. & Anttila, S. & Syrjänen, K. (toim.): Suomen uhanalaiset sammalet. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2009. ISBN 978-952-11-3247-6.
- ↑ Stotler & Crandall-Stotler: Liverwort Classification bryophytes.plant.siu.edu. Arkistoitu 12.6.2010. Viitattu 24.4.2012. (englanniksi)
- ↑ Ulvinen, Tauno & Syrjänen, Kimmo: Suomen sammalten levinneisyys eliömaakunnissa 2 ymparisto.fi. Viitattu 12.5.2012.