Philip Johnson
Philip Cortelyou Johnson (8. heinäkuuta 1906 – 25. tammikuuta 2005) oli yhdysvaltalainen arkkitehti. Hänelle myönnettiin kaikkien aikojen ensimmäinen Pritzker-palkinto 1979.
Philip Johnson | |
---|---|
![]() Philip Johnson toimistossaan vuonna 2002. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. heinäkuuta 1906 Cleveland, Ohio |
Kuollut | 25. tammikuuta 2005 (98 vuotta) |
Ammatti | arkkitehti |
Muut tiedot | |
Merkittävät teokset | Glass House |
Tunnustukset | Pritzker-palkinto 1979 |

Johnson syntyi Clevelandissa, Ohiossa, ja valmistui Harvardin yliopistosta 1930[1]. Hän suunnitteli 1940-luvulta lähtien rakennuksia kaikkialle Yhdysvaltoihin sekä myös ulkomaille, muun muassa Puerta de Europan Madridiin.
Johnson oli MoMA:n pääkuraattori vuoteen 1932[2].
Yksi varhaisista arkkitehtuurisesti merkittävistä teoksista on 1949 valmistunut lasiseinäinen talo Glass House Connecticutin New Canaanissa. Arkkitehti suunnitteli sen omaksi asunnokseen.[2]. Sen omistaa nykyisin National Trust for Historic Preservation.
Philip Johnson oli mukana suunnittelemassa muun muassa Seagram Building -pilvenpiirtäjää New Yorkissa.
YksityiselämäMuokkaa
Philip Johnson kuoli 98-vuotiaana tammikuussa 2005. Hän oli homoseksuaali[3], ja hänen pitkäaikainen elämänkumppaninsa David Whitney kuoli vain muutamia kuukausia hänen jälkeensä.[4]
Vuonna 2018 ilmestyneen elämäkerran mukaan Johnsonista on paljastunut uusia piirteitä ammatillisen taidon lisäksi. Hän teki suunnittelutöitä Donald Trumplle jo 1980-luvulla ja ylisti tämän ominaisuuksia. Mutta jo aiemmin Johnson oli ihaillut Adolf Hitleriä nähtyään tämän puhumassa vuonna 1932. Hän lopetti työn MoMA:ssa ja ryhtyi perustamaan Yhdysvaltoihin natsipuoluetta, joka ei kuitenkaan toteutunut. Ajatuksiaan Johnson kirjoitti rasistisia suuntauksia tukevaan lehteen Social Justice. Hän piti 1930-luvulla yhteyttä Saksan natseihin ja halusi vielä toisen maailmansodan puhjettua rakentaa yhteyksiä saksalaisten ja yhdysvaltalaisten natsien välille. Vuonna 1964 hän nosti kirjoituksessan Hitlerin Rooseveltiä paremmaksi. Johnson itse kielsi natsisympatiansa.[2]
Johnson osasi hyödyntää julkisuutta ja kasvatti siten mainettaan. Kriitikko Martin Filler on arvioinut, että Johnsonin suuren persoonan luoma kupla olisi puhjennut hänen kuolemansa jälkeen.[2]
Glass House, New Canaan, Connecticut, 1949.
Seagram Building, New York, 1958.
Lipstick Building, 1986.
Puerta de Europa, Madrid, 1989–96.
KirjallisuuttaMuokkaa
- Frank Lamster, The Man in the Glass House: Philip Johnson, Architect of the Modern Century Little, Brown & Company, 2018
LähteetMuokkaa
- ↑ Philip Johnson, Philip Johnson: Philip Johnson Papers in The Museum of Modern Art Archives PJohnsonPapers www.moma.org. Viitattu 30.3.2021.
- ↑ a b c d Vesa Sirén: Suuren arkkitehdin tie kulki natsista Donald Trumpin suosikiksi. Helsingin Sanomat, 8.4.2019, s. B 4–5.
- ↑ http://www.glbtq.com/arts/architecture.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.warholstars.org/news/june2005b.html (Arkistoitu – Internet Archive)
[1]Aiheesta muuallaMuokkaa
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Philip Johnson Wikimedia Commonsissa
- ↑ Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>
-elementti;viitettäNimetön-rFH6-1
ei löytynyt