Fumihiko Maki

japanilainen arkkitehti

Fumihiko Maki (jap. 槇文彦, Maki Fumihiko, s. 6. syyskuuta 1928 Tokio)[1] on japanilainen arkkitehti. Hän on yksi maan merkittävimmistä modernismin kauden arkkitehdeista, ja hänen arkkitehtuurissaan yhdistyvät japanilainen perinne ja kansainvälinen modernismi. Hänelle on myönnetty Pritzker-palkinto vuonna 1993 ja Japanin taideyhdistyksen Praemium Imperiale -palkinto vuonna 1999.[2]

Fumihiko Maki
Hillside Terrace
Spiral Building
Makuhari Messe

Elämäkerta ja työt muokkaa

Maki syntyi Tokiossa ja opiskeli Tokion yliopistossa professorinaan Kenzō Tange. Hän valmistui kandidaatiksi vuonna 1952 ja lähti sen jälkeen Yhdysvaltoihin Cranbrook Academy of Artiin Michiganiin, jossa Eliel Saarisella oli voimakas vaikutus, ja myöhemmin Harvardin yliopistoon, josta hän valmistui maisteriksi vuonna 1954. Hänen ensimmäiset harjoittelupaikkansa olivat Skidmore, Owings and Merrill -toimistossa New Yorkissa ja Sert Jackson and Associates -toimistossa Cambridgessa. Vuodesta 1956 lähtien hän toimi Washington Universityn professorina St. Louisissa ja suunnitteli ensimmäisen rakennuksensa, yliopiston Steinberg Hall -taidekeskuksen.[1][2]

Maki palasi Japaniin vuonna 1965 ja perusti oman toimistonsa. Valtaosa hänen suunnittelemistaan rakennuksista sijaitsevat Japanissa. Hän oli vuonna 1960 yksi metabolistien perustajajäsenistä; metabolistit etsivät ratkaisuja Japanin nopean urbanisaation mukanaan tuomiin ongelmiin arkkitehtuurin keinoin. Makin nimi liitettiinkin metabolistiryhmän suurimittakaavaisiin kaupunkisuunnitelmiin, mutta hänen rakennuksensa eivät olleet Tangen ja muiden metabolistien ehdottamia ”megastruktuureita”, vaan hän on onnistunut suurimmissakin rakennuksissaan säilyttämään inhimillisen mittakaavan. Hyviä esimerkkejä ovat useissa osissa vuodesta 1967 lähtien suunniteltu ja rakennettu Hillside Terrace -asuinkompleksi Tokiossa ja valtaisa Nippon Convention Center -kokouskeskus, jonka keskusosa on muotoiltu tyypillisen japanilaisen kyläyhteisön mukaan.[1][2]

Pitkän ajan kuluessa rakentut Hillside Terrace -kompleksi kuuluu Makin merkittävimpiin töihin. Siinä kohtaavat inhimillinen mittakaava ja klassisen modernismin materiaalimaailma: betoni, lasi ja metalli. Yhden monoliittisen tilan sijaan rakennusryhmälle luonteenomaisia ovat kerrokselliset tilat, yksityiset sisäpihat ja puutarhat. Läpinäkyvän kerroksellisuuden kautta syntyy ”sarja jaettuja kohtauksia tai maisemia urbaanissa kontekstissa. Kompleksin läpi harhaillessaan löytää intiimejä kasvillisuuden lomaan piilotettuja sisäpihoja, joita yhdistävät toisiinsa kiertelevät käytävät ja jotka löytyvät vain sattumalta. Sijoittamalla kerroksittain välitiloja vilkkaan kadunreunan ja korttelin metsäisen sisäosan väliin Maki saa luotua kooltaan pieniin tiloihin syvyyttä.” Maki pitää itseään ennen kaikkea modernistina ja modernismin kanoniset materiaalit hallitsevatkin hänen arkkitehtuuriaan, mutta hän on kokeillut myös muita materiaaleja, kuten keraamisia laattoja, alumiinia ja ruostumatonta terästä. Hän on jatkuvasti tutkinut keinoja käyttää uusinta rakennusteknologiaa arkkitehtuurissaan ja hyödyntänyt usein modulijärjestelmiä.[1][2]

Makin arkkitehtuuri sai vielä lisää keveyttä Fujisawa-urheiluhallissa (1984). Stadionin kevyt, ilmava teräskatto vaikuttaa leijuvan hallin yllä ja onkin tuettu vain neljästä kohdasta. Stadionin muotoa on verrattu avaruusalukseen, koppakuoriaiseen tai samuraikypärään. Maki pitää stadionia tärkeänä käännekohtana urallaan, ja sen myötä hän alkoi suunnitella yhä monimutkaisempia muotoja. Toinen metallin tuomia mahdollisuuksia hyödyntänyt rakennus on Spiral (1982–1985) alumiinifasadeineen. YKK Guest House (1982) on vuorostaan Bill Lacyn mukaan ”mestariarkkitehdin luoma voimakas esimerkki valon käytöstä taiteen tarkoituksiin” ja osoitus siitä, että ”kivi ja teräs, lasi ja betoni eivät ole sitä, mistä arkkitehtuuri on tehty – ne ovat vain keino, jolla valon sallitaan luoda muotoja ja tiloja.”[1][2][3]

Makin myöhempiin töihin kuuluvat esimerkiksi suurimittaiset Nippon Convention Center eli Makuhari Messe -kokouskeskus (1990) ja Tokyo Metropolitan Gymnasium -stadion (1991) Tokiossa, Yerba Buena Center for the Arts San Franciscossa (1993), TV Asahin pääkonttori Tokiossa (2003) ja Mildred Lane Kemper Art Museum St. Louisissa (2006).

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Biography The Pritzker Architecture Prize. Viitattu 25.12.2012.
  2. a b c d e Maki Fumihiko Encyclopædia Britannica. Viitattu 25.12.2012.
  3. Announcement The Pritzker Architecture Prize. Viitattu 25.12.2012.

Aiheesta muualla muokkaa