Norman Foster

Norman Foster vuonna 2006.

Expo MRT Station, Expo MRT -metroasema, Singapore.

Lontoon Swiss Re -tornitalon huippu.

Berliinin valtiopäivätalon uusi kupoli vuonna 1999.

Willis Building Englannin Ipswichissä oli ensimmäisiä lasijulkisivua hyödyntäviä rakennuksia maailmassa.

Astana, Rauhan ja Sovinnon palatsi

Astana, Khan Shatyr

Norman Robert Foster (Lord Foster of Thames Bank), (s. 1. heinäkuuta 1935) on brittiläinen arkkitehti.

Foster syntyi työväenluokkaiseen perheeseen Manchesterissa. Hän jätti koulun 16-vuotiaana työskennelläkseen Manchesterin kaupungin taloustoimistossa. Foster suoritti asepalveluksensa Royal Air Forcessa, minkä jälkeen hän aloitti erikoisluvalla opiskelut Manchesterin yliopiston arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun osastolla vuonna 1961. Myöhemmin hän sai paikan Yalen yliopistosta, josta hän valmistui maisteriksi.

Foster perusti Team 4:n yhdessä Yalessa tapaamansa Richard Rogersin kanssa, ja vuonna 1967 hän perusti Foster Associates -arkkitehtitoimiston. Foster teki yhteistyötä vuosina 1971–1983 Buckminster Fullerin kanssa useissa projekteissa; nämä projektit innoittivat myöhemmin ympäristön huomioon ottavan lähestymistavan suunnittelussa muun muassa rakennusten lämmityksen ja ilmanvaihdon osalta. Foster on uranuurtaja myös lasijulkisivujen ja avokonttorien kehittäjänä.

Foster aateloitiin vuonna 1990 ja otettiin Ansioritarikunnan jäseneksi 1997. Vuonna 1999 hän sai arvonimen Lord Foster of Thames Bank. Norman Foster on toinen brittiarkkitehti, joka on voittanut Stirling-palkinnon kahdesti, ensin lentokonehangaaristaan Duxfordin sotamuseossa 1998 ja uudelleen Swiss Re -tornitalosta Lontoossa 2004. Hän sai elämäntyöstään Pritzker-palkinnon 1999.

Fosterin tärkeimmät työt

Suunnitteilla olevat kohteet

• Ilmailumuseo, Getafe, Espanja (suunnitteilla)
• Two World Trade Center -pilvenpiirtäjä, New York City (suunnitteilla)
• Uuden Hollannin saneeraus, Pietari, Venäjä (rakenteilla)
• Russia Tower, Moskova, Venäjä (toteutumaton)

Valmiit kohteet

• Queen's Dock, Skotlannin messukeskus, Glasgow, Skotlanti (2013)
• The Bow -pilvenpiirtäjä, Calgary, Kanada (2012)
• The Troika -asuintornitalot, Kuala Lumpur, Malesia (2010)
• Khan Shatyry -viihdekeskus, Astana, Kazakstan (2010)
• Rauhan ja Sovinnon palatsi, Astana, Kazakstan (2006)
• Korkein oikeus, Middlesex Guildhall, Lontoo]] (2009)
• AT&T Performing Arts Center, Dallas, Texas (2009)
• Norsutalo, Kööpenhaminan eläintarha (2008)
• Terminaali 3, Pekingin kansainvälinen lentoasema, Kiina (2007)
• Hearst Tower, (2006) http://www.hearstcorp.com/tower/
• Farmasiatiedekunnan rakennus, Toronton yliopisto, Kanada
• 40 luksusasuntoa, Sankt Moritz, Sveitsi (2005)
• Kielitieteellinen kirjasto, Freie Universität Berlin, Saksa (2005)
• Poliisimuistomerkki – The Mall, Lontoo (2005)
• Millaun maasilta – Tarnin rotko, Ranska (1993–2005)
• McLaren Technology Centre, Woking, Surrey, Englanti (2004)
• Sage Gateshead, Gateshead, Tyne and Wear, Englanti (2004)
• Swiss Re:n pääkonttori, Lontoo (1997–2004)
• Universiti Teknologi Petronasin pääkampus, Malesia (2003)
• Sainsbury’s-yhtiön pääkonttori, Holborn Circus, Lontoo (2001)
• La Poterie -metroasema, Rennes, Ranska (2001)
• Expo MRT -metroasema, Singapore (2001)
• Lontoon kaupungintalo (2000)
• Berliinin valtiopäivätalon laajennus, Berliini (1999)
• Millennium Bridge, Lontoo (1996–2000)
• British Museumin Great Courtin laajennus, Lontoo (1999)
• Carré d’Art, Nîmes, Ranska (1984–1993)
• Torre de Collserola, Barcelona (1992)
• Lionel Robbinsin kirjaston laajennus, London School of Economics (1993–2001)
• Bilbaon metro, Espanja (1988–2004)
• Stanstedin lentoaseman terminaali (1981–1991)
• HSBC-pankin pääkonttori, Hongkong (1979–1986)
• Hongkongin kansainvälinen lentoasema, Hongkong, Chek Lap Kok (1992–1998)
• Commerzbankin tornitalo, Frankfurt, Saksa (1991–1997)
• Sainsbury Centre for Visual Arts, East Anglian yliopisto, Norwich (1974–1978)
• Willis Faber and Dumas -pääkonttori, Ipswich, England (1971–1975)
• IBM Pilot -pääkonttori, Cosham, Englanti (1970–1971)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Norman Foster Wikimedia Commonsissa

• Foster and Partners (englanniksi)

Pritzker-palkinnon saajat

1979 Philip Johnson – 1980 Luis Barragán – 1981 James Stirling – 1982 Kevin Roche – 1983 I. M. Pei – 1984 Richard Meier – 1985 Hans Hollein – 1986 Gottfried Böhm – 1987 Kenzō Tange – 1988 Gordon Bunshaft ja Oscar Niemeyer – 1989 Frank O. Gehry – 1990 Aldo Rossi – 1991 Robert Venturi – 1992 Alvaro Siza – 1993 Fumihiko Maki – 1994 Christian de Portzamparc – 1995 Tadao Andō – 1996 Rafael Moneo – 1997 Sverre Fehn – 1998 Renzo Piano – 1999 Norman Foster – 2000 Rem Koolhaas – 2001 Jacques Herzog ja Pierre de Meuron – 2002 Glenn Murcutt – 2003 Jørn Utzon – 2004 Zaha Hadid – 2005 Thom Mayne – 2006 Paulo Mendes da Rocha – 2007 Richard Rogers – 2008 Jean Nouvel – 2009 Peter Zumthor – 2010 Kazuyo Sejima ja Ryūe Nishizawa – 2011 Eduardo Souto de Moura – 2012 Wang Shu – 2013 Toyō Itō – 2014 Shigeru Ban – 2015 Frei Otto – 2016 Alejandro Aravena – 2017 Rafael Aranda, Carme Pigem ja Ramón Vilalta – 2018 Balkrishna Doshi – 2019 Arata Isozaki