Wikipedia

High-tech-arkkitehtuuri

High-tech-arkkitehtuuri eli strukturaalinen ekspressionismi on myöhäismoderniin kuuluva arkkitehtoninen tyyli, joka ilmaantui 1970-luvulla. Se sisällyttää elementtejä high-tech-teollisuudesta ja -teknologiasta rakennusten suunnitteluun. High-tech erkani modernismista, hyödyntäen teknologian ja rakennusmateriaalien uusia edistysaskeleita. Se korostaa läpinäkyvyyttä suunnittelussa ja rakentamisessa, tuoden esille rakennuksen perusrakenteet ja funktion sekä sisätiloissa että julkisivussa. High-tech käyttää laajasti terästä, lasia ja sementtiä, sillä näitä materiaaleja kehitettiin eteenpäin ja ne tulivat saataville laajemmin eri muodoissa tyylin kehittymisen aikoihin.[1]

The Lloyd's Building, Lontoo, suunnitellut Richard Rogers. High-techin ihanteita noudattaen rakennuksen toiminnallisuutta, kuten putkistoa, on näkyvissä sen julkisivussa.

High-tech keskittyy luomaan mukautuvia rakennuksia materiaalivalintojen, sisäisten rakenne-elementtien ja ohjelmallisen suunnittelun kautta. Se pyrkii välttämään yhteyksiä menneisyyteen ja hylkää vanhemmissa arkkitehtonisissa tyyleissä usein käytetyt rakennusmateriaalit. Yleisiä piirteitä ovat riippuvat tai ylitse ulottuvat kerrokset, sisätilojen kantavien tukiseinien puute ja tilojen muokattavuus. Joissakin rakennuksissa on huomiota herättävän kirkkaita värejä yrityksenä herättää vaikutelma piirroksesta tai kaaviosta.[2]

Tyylin varhaisimmissa esimerkeissä käytetään paljon rakenneterästä. Kun ontot rakenneosat tulivat saataville 1970-luvun alussa, high-tech-arkkitehtuuri teki niillä paljon kokeiluja. High-tech hyödyntää tehdasestetiikkaa ja pienempien huoltoalueiden ympäröimiä suuria keskelle asetettuja tiloja luodakseen vaikutelman avoimuudesta, rehellisyydestä ja läpinäkyvyydestä. Tyylin tärkeimpiin edustajiin kuuluvat yhdysvaltalais-kolumbialainen Bruce Graham, yhdysvaltalais-bangladeshilainen Fazlur Rahman Khan, brittiläiset Norman Foster, Richard Rogers, Michael Hopkins, italialainen Renzo Piano, ja espanjalainen Santiago Calatrava, kaikki arkkitehtejä.[2]

PääpiirteetMuokkaa

  • Korkean teknologian käyttö rakennusten ja rakenteiden suunnittelussa, rakentamisessa ja suunnittelussa.
  • Suorien viivojen ja muotojen käyttö.
  • Laaja käyttökohde lasille, muoville, metallille, betonille.
  • Rakennuksen ulkopuolelle sijoitettujen toiminnallisten elementtien (hissit, portaat, ilmanvaihtojärjestelmät jne.) käyttö.[3]
  • Hajautettu valaistus luo tilavan ja hyvin valaistun huoneen vaikutelman.
  • "muoto seuraa toimintoa". Poikkeuksena toiminnallisuuden uhraaminen muotoilun vuoksi.[4]
  • Metallihopeavärin laaja käyttö.
  • Korkea pragmatismi tilasuunnittelussa.
  • Usein viitataan konstruktivismin ja kubismin elementteihin (vastakohtana biotekniikalle).[5]

LähteetMuokkaa

  1. ↑ Pawley, Martin (1991). "High-Tech Architecture: History Vs. The Parasites". AA Files (21): 26–29. ISSN 0261-6823. 
  2. ↑ a b Moore, Rowan. "The Brits who built the modern world", The Observer, 2014-02-09. (en-GB) 
  3. ↑ Hi-tech architectural style. High-tech interior - the best ideas and photos of rooms travelerscoffee.ru. Viitattu 20.3.2023.
  4. ↑ Стиль хай-тек в интерьере квартиры и дома egrp.ru. Viitattu 20.3.2023.
  5. ↑ High-tech style in the interior. Description and features of high-tech style. What are the main features of hi-tech style aaarbatov.ru. Viitattu 20.3.2023.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=High-tech-arkkitehtuuri&oldid=21355473”