Sylkikaskas
Sylkikaskas (Philaenus spumarius) on noin 5–6 millimetriä pitkä hyönteinen. Sen väritys vaihtelee suuresti vaaleankeltaisesta mustaan ja on kuvioinniltaan vaihteleva sekä olemukseltaan tanakan suippo. Sylkikaskaan saalistajia luonnossa ovat ainakin maakiitäjäiset (Carabidae).[2]Sylkikaskaan ravintokasveja ovat mansikka, mesimarja, vadelma ja kihokkikasvit.[3]
| Sylkikaskas | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Nivelkärsäiset Hemiptera |
| Alalahko: | Auchenorrhyncha |
| Osalahko: | Cicadomorpha |
| Heimo: | Sylkikaskaat Aphrophoridae |
| Suku: | Philaenus |
| Laji: | spumarius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Philaenus spumarius |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Toukkavaihe
muokkaaEtenkin keväällä voi nähdä kasvien varsissa niiden aiheuttamia sylkipalloja, joita kansanomaisesti kutsutaan käärmeensyljeksi. Sylkipallon sisällä elää sylkikaskaan toukka, joka imee kasvinesteitä suojaavan pallon sisässä. Imiessään kasvinesteitä toukka samalla puhaltaa ilmaa peräpäästään, jolloin vaahto syntyy. Toukkien imentä aiheuttaa kasvin lehtien lievää käpertymistä ja vioitettujen kukkavarsien marjat jäävät normaalia pienemmiksi. Sylkipallo suojaa toukkaa sekä kuivumiselta että myös vihollisilta. Hailakan keltaisen toukan voi nähdä pyyhkimällä syljen pois.[4]
Levinneisyys
muokkaaSylkikaskas on yleinen melkein koko Suomessa ja Skandinaviassa.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ Anders Albrecht, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Sylkikaskas – Philaenus spumarius Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Philaenus spumarius (meadow froghopper) (englanniksi)
- ↑ Sylkikaskas (Philaenus spumarius) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kurtto, Arto ym.: Suomalaisen luonto-opas. Yli 500 Suomen luonnon kasvia ja eläintä, s. 424-425. Tammi, 1996. ISBN 951-30-6601-0
- ↑ Pertti Koskimies ym.: Suomen ja Pohjolan luonto-opas, s. 135. CIL Suomi Oy, 2022.