Perinnöstä luopuminen

Perinnöstä luopuminen on tahdonilmaisu, jolla perillinen luopuu oikeudestaan perintöön. Tämä voi tapahtua joko perittävän eläessä tai perittävän kuoleman jälkeen. Perittävän eläessä tapahtuva perinnöstä luopuminen on kirjallinen, määrämuotoinen oikeustoimi, jota nimitetään negatiiviseksi perintösopimukseksi. Käytännössä se tehdään yleensä niin, että perillinen hyväksyy perittävän tekemän testamentin. Perittävän kuoleman jälkeen perinnöstä voi luopua tekemällä oikeustoimen tai laiminlyömällä perinnön vastaanottamisen. Oikeus perintöön vanhentuu kymmenen vuoden kuluttua perittävän kuolemasta (perintökaari, 40/1965, 16:1), joten laiminlyönnin on kestettävä melko kauan. Perittävän eläessä tapahtuneesta perinnöstä luopumisesta huolimatta rintaperillisellä on oikeus lakiosaansa, ellei hän ole saanut teostaan kohtuullista korvausta (PK 17:1.2). Perittävän kuoltua tapahtunut luopuminen sitoo myös rintaperillistä ja hänen velkojiaan, jos luopuminen tapahtuu ennen luopujan konkurssia. Jos perillinen on ottanut perinnön vastaan, ei luopuminen ole enää mahdollista.[1] Melko tavallinen toimi on perittävän kuoltua tapahtuva perinnöstä luopuminen lastensa hyväksi, jolloin perintö siirtyy lapsille. Tällöin perintöveroa joutuu maksamaan vain yhden kerran.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa III palstat 441–442.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Aarnio, Aulis & Kangas, Urpo: Suomen jäämistöoikeus I: Perintöoikeus. 6. uudistettu painos. Helsinki: Alma Talent, 2016. ISBN 978-952-14-2554-7.