Perintöosuuden luovutus
Perintöosuuden luovutus on perittävän kuoleman jälkeen tehtävä oikeustoimi, jolla kuolinpesän osakas siirtää toiselle henkilölle oikeutensa saada perinnönjaossa perintöosaansa vastaava määrä omaisuutta. Luovutus voi tapahtua vastiketta vastaan tai vastikkeetta.[1] Pesäosuutensa voi luovuttaa myös yleisjälkisäädöksen saaja. Luovutuksen saajana voi yhtä hyvin olla pesän osakas tai pesän oikeuspiirin ulkopuolinen henkilö. Perintöosuuden eli pesäosuuden luovutus tai luovutukset korvaavat perinnönjaon.[2]
Tällainen oikeustoimi on tehtävä kirjallisesti[3] ja luovutusasiakirja on allekirjoitettava, mutta siinä ei tarvitse noudattaa kiinteistön kaupan muotoja, vaikka vainajan jäämistöön kuuluisikin kiinteää omaisuutta. Sen sijaan, jos perillinen myy osuutensa jäämistöön kuuluvasta kiinteistöstä, on myynnissä noudatettava kiinteistön kaupan muotoja.[1] Luovutuksensaajalla on oikeus ja velvollisuus hakea kiinteistösaannolleen lainhuuto ja hänellä on myös mahdollisuus käyttää omistajan kannevaltaa sivullistahon suhteen.[2]
Perintöosuuden luovutuksen oikeusvaikutuksista on huomattava, että perillinen säilyy kuolinpesän osakkaana luovutuksesta huolimatta. Toisaalta luovutuksensaajan asema muistuttaa läheisesti perillisen asemaa. Niinpä luovutuksensaajalla on esimerkiksi käytettävissään samat oikeussuojakeinot kuin perilliselläkin.[1] Luovutuksensaajan suojana pesänselvityksessä ja perinnönjaossa ovat perintökaaren säätämät määräykset siitä, että häntä on kohdeltava kuin osakasta.[2][4]
Perintöosuuden luovutus ei muuta pesän osakkuussuhteita. Luovuttaja säilyttää hallintovaltuutensa ja ainoastaan hän on osallinen yhteishallintoon. Hallintaan liittyvissä asioissa luovutuksen saajaa ei tarvitse kuulla. Tämä perustuu siihen, että luovuttajaosakkaan tulee voida valvoa yhteishallintoa, sillä hän on kaupanvastuussa sovitun osuuden saannista ja hänen on pystyttävä estämään etuaan loukkaavat toimet.[2]
Jottei luovutuksensaajan etuja voitaisi vahingoittaa pesän osakkaiden käyttäessä oikeuksiaan väärin, on hänellä valta käynnistää pesänselvitys ja perinnönjako sekä oikeus hyödyntää osakkaalle säädettyjä oikeuksia. Luovutuksensaaja on kutsuttava perinnönjakotilaisuuteen ja häntä on kuultava laadittaessa alustavaa jakoehdotusta. Hänellä on myös oikeus saada osa kaikenlaatuisesta omaisuudesta, ellei saada aikaan sovintoa muunlaisesta jaosta. Lisäksi hänellä on oikeus moittia suoritettua jakoa. Näillä perusteilla on oikeutettua käyttää nimitystä rinnakkaislegitimaatio.[2][5]
Luovutuksensaajan omistusoikeus hänelle tulevaan omaisuuteen syntyy perintöosuuden luovutuksen ja perinnönjaon yhteisvaikutuksesta. Luovutuksesta tehdyn asiakirjan otsikko ei määrää sille asetettavia muotovaatimuksia, vaan tärkeintä on luovutustarkoitus (KKO 1965 II 48). Tästä säännöstä käytetään nimitystä falsa demonstratio non nocet. Asiakirjasta (sopimuksesta) on käytävä ilmi luovutuksen kohde, sopimusehdot ja mahdollinen luovutushinta. Käytännössä luovutukset tapahtuvat käypiä jakoarvoja alhaisemmin hinnoin.[2]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Urpo Kangas: Perintöosuuden luovutus. Teoksessa: Encyclopædia iuridica fennica, suomalainen oikeustietosanakirja, Suomalainen lakimiesyhdistys 1996, osa III, palsta 456, ISBN 951-855-135-9.
- ↑ a b c d e f Urpo Kangas: Perhe- ja jäämistöoikeuden perusteet, Talentum 2013, ISBN 978-952-14-2094-8, sivut 459–461.
- ↑ Perintökaaren 17 luvun 3 pykälä. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Perintökaari 19 luvun 1 pykälä ja 23 luvun 12 pykälän 1 momentti. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Perintökaaren 23 luvun 12 pykälä. (Arkistoitu – Internet Archive)