Tahdonilmaisu

Tahdonilmaisu on ihmisen sisäisen pyrkimyksen sanominen tai esittäminen julki niin, että toisetkin saavat siitä tietää.[1] Tahdonilmaisu voi tapahtua esimerkiksi äänestämällä. Eduskunnan tahdonilmaisu tapahtuu muun muassa lakeja säätämällä.[2] Sellaista tahdonilmaisua, jolla perustetaan, muutetaan, siirretään tai kumotaan oikeuksia ja velvollisuuksia, nimitetään oikeustoimeksi.[3] Henkilö, jolla on oikeustoimikelpoisuus, voi tahdonilmaisunsa nojalla ryhtyä oikeudellisesti vaikuttaviin toimiin.[4] Edustaja voi antaa tahdonilmaisun toisen puolesta saamansa kelpuutuksen nojalla ja tämä tahdonilmaisu sitoo kelpuutuksen antajaa eli päämiestä.[5] Jos tahdonilmaisu saapuu vastaanottajalleen antajansa tahtoa vastaamattomassa muodossa, on kyseessä erehdys. Tällainenkin tahdonilmaisu sitoo antajaansa, jos vastaanottaja ei tiedä erehdyksestä.[6] Monissa tahdonilmaisuun liittyvissä oikeudellisissa tilanteissa on välttämätöntä todentaa henkilöllisyys luotettavasti ja saada tietää henkilön rooli kuten esimerkiksi onko hän edustaja tai viranomainen. Sähköisessä toimintaympäristössä tähän käytetään sähköistä identiteettiä.[7]

LähteetMuokkaa

  1. Kielitoimiston sanakirja, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2006, ISBN 952-5446-20-4, hakusanat tahto ja ilmaista.
  2. Nykysuomen sanakirja, WSOY 1951–1961, hakusana tahdonilmaisu.
  3. Lasse Nikkarinen: Lakitieto 4, Otava 1983, ISBN 951-1-06460-6.
  4. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa III palsta 392.
  5. Encyclopædia iuridica fennica, osa I palstat 84–85.
  6. Encyclopædia iuridica fennica, osa I palstat 121–122.
  7. Encyclopædia iuridica fennica, osa VII palstat 1112–1113.