Erehdys on epähuomiossa tai ajattelemattomuuttaan tehty virhe.[1]

Oikeudellinen merkitysMuokkaa

Oikeustoimi voi perustua erehdykseen, jos on tapahtunut motiivierehdys tai ilmaisuerehdys. Motiivierehdys tarkoittaa, että oikeustoimen osapuolet ovat erehtyneet joko tosiasioista tai oikeustoimeen sovellettavasta lainsäädännöstä tai muusta sääntelystä. Jos tahdonilmaisu saapuu vastaanottajalle eri muodossa kuin antaja on tarkoittanut, puhutaan joko ilmaisuerehdyksestä tai ilmaisua välitettäessä tapahtuneesta virheestä.[2]

Oikeusjärjestystä tulkitaan niin, että osapuolten on itse huolehdittava siitä, että oikeustoimen sisältö vastaa heidän tarkoittamaansa sisältöä. Näin asia on periaatteessa, mutta käytännössä voidaan esimerkiksi testamentti julistaa pätemättömäksi testamenttaajan erehdyksen perusteella. Tahdonilmaisun vaikuttimia koskeva erehdys ei saa oikeudellista suojaa. Ilmaisuerehdyksessä kiinnitetään huomiota siihen havaitsiko vastapuoli tai olisiko tämän pitänyt havaita tahtonsa ilmaisseen henkilön erehdys. Jos ilmaisun vastaanottaja ei tiennyt tai hänen ei olisikaan pitänyt tietää erehdyksestä, on tahdonilmaisu antajaansa sitova erehdyksestä huolimatta. Jos tahdonilmaisun sisältö on muuttunut sen siirtyessä antajalta vastaanottajalle, ei ilmaisu sido antajaansa, mikäli hän kohtuullisessa ajassa ilmoittaa asiasta vastaanottajalle erehdyksestä tiedon saatuaan.[2]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Kielitoimiston sanakirja, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2006, ISBN 978-952-5446-20-3.
  2. a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 121–122.