Pensaskoira

Pensaskoira (Speothos venaticus) on Etelä-Amerikassa elävä koiraeläin. Sitä tavataan laajalla alueella Keski-Amerikan itäkärjessä ja Etelä-Amerikassa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen silmälläpidettäväksi lajiksi.

Pensaskoira
Bush dog.JPG
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Koiraeläimet Canidae
Suku: Speothos
Laji: venaticus
Kaksiosainen nimi

Speothos venaticus
(Lund, 1842)

Pensaskoiran levinneisyys
Pensaskoiran levinneisyys
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pensaskoira Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pensaskoira Commonsissa

Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin suokoira.[2]

TaksonomiaMuokkaa

Pensaskoira voidaan jakaa kolmeen alalajiin:

  • S. v. venaticus, laajimmalle levinnyt alalaji.
  • S. v. panamensis, Panamassa, Pohjois-Kolumbiassa ja Venezuelassa.
  • S. v. wingei, Etelä-Brasiliassa, Paraguayssa ja Argentiinassa.

[3]

Koko ja ulkonäköMuokkaa

 
Pää lähikuvassa.

Pensaskoira on koiraeläimeksi pieni- tai keskikokoinen. Painoa sillä on 4-10 kg. Ruumiin pituus on 57-75 cm ja korkeus 20-30 cm. Ruumis on muodoltaan pitkulainen ja jalat lyhyet. Turkin väri vaihtelee tummanruskeasta kellertävänpunaiseen. Niskassa ja korvissa on hieman vaaleampaa karvoitusta. Jalat ovat puolestaan hieman tummemmat. Poikaset ovat kokonaan mustia. Pensaskoiran pää on leveä ja lähes karhumainen. Naamassa ei ole erityistä kuviontia. Kuono on lyhyt ja leveä, silmät pienet ja väriltään ruskeat. Tummanruskealla ja karvaisella hännällä on pituutta 11-15 cm. Pensaskoiran etujalkojen varpaiden välissä on nahkapoimut.[3]

Levinneisyys ja elinympäristöMuokkaa

Pensaskoiraa tavataan Keski-Amerikan itäkärjestä ja Etelä-Amerikan pohjoisosasta etelään Paraguayhin ja Koillis-Argentiinaan ulottuvalla alueella. Levinneisyysalue käsittää osia Boliviasta, Brasiliasta, Kolumbiasta, Venezuelata Panamasta, Ecuadorista, Paraguaysta, Peruta, Surinamesta, Guyanasta ja Ranskan Guyanasta. Laji on saattanut vielä historiallisella ajalla esiintyä Costa Ricassa, mutta jossa sen esiintyminen nykyisin ei ole varmaa.[1]

Pensaskoiraa tavataan useissa hyvin erillaisissa ympäristöissä ajoittain tulvivista metsitä cerradolle ja pampalle, sekä sekundäärimetsistä maatilamaille. Kannat saattavat olla tiheämpiä pienten virtojen läheisyydessä, joilla havaintoja tehdään useammin.[1]

ElintavatMuokkaa

Pensaskoirat elävät tavallisesti pienissä 2–12 yksilön laumoissa, joka koostuu yhdestä parista ja niiden jälkikasvusta.[3] Kokonaan yksikin liikkuvia yksilöitä on.[1] Pensaskoirat liikkuvat useimmiten päivisn ja yönsä ne viettävät ryhminä nukkuen piiloissa, kuten vyötiäisten pesissä tai ontoissa puunrungoissa. Toisillen ne viestivät pääasiassa äänähdyksin, joita ovat esimerkiksi erillaiset vingahdukset, murahdukset ja haukahdukset. Varpaiden ihopoimujen ansiosta pensaskoirat ovat myös hyviä uimareita.[3] Pensaskoirilla ei ole varsinaisesti omia alueitaan, vaan ne kiertelevät paikasta toiseen. Paikoitellen ne elävät sympatrisesti pienikorvakettujen kanssa.[1]

Pensaskoirat syövät enimmäkseen lihaa. Niiden saaliseläimet vaihjtelevat hieman alueen mukaan, mutta saaliiksi jää esimerkiksi yhdeksänvyövyötiäisiä, pampa-aguteja, isopakoja[1], kapybaroja, sekä pieniä lintuja ja matelijoita.[3] Ne saattavat syödä myös ihmisten siipikarjaa.[1] Saalistaa ne voivat yksin tai ryhmissä. Pensaskoirien petoeläimiä ovat puuma ja jaguaari.[3]

Pensaskoirat lisääntyvät vuoden ympäri. Ne synnyttävät kuitenkin usein sadekaudella. Naaraiden kiima kestää 12 päivää noin 15–44 päivän välein. Ryhmässä vain hallitseva uros pääsee lisääntymään. Tiineys kestää 63-83 päivää ja pentuja on kerralla 1–6. Vastasyntyneet pennut ovat kokonaan avuttomia ja sokeita. Niiden silmien avautumiseen kuluu 14-19 päivää ja emo imettää niitä 30-48 päivää. Laumat muut jäsenet tuovat emolle ruokaa kotipesälle imetyksen aikana. Naaraista tulee sukukypsiä 10 kuukauden ikäisinä ja uroksista 12 kuukauden ikäisinä. Vankeudessa pensaskoirat voivat elää 10-vuotiaiksi saakka.[3]

Uhat ja suojeluMuokkaa

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt pensaskoiran silmälläpidettäväksi lajiksi. Sen levinneisyysalue on sinänsä suuri, mutta se on ilmeisesti kauttaaltaan melko harvinainen. Sen kantojen lukumäärästä on vaikea tehdä arvioita. Kantojen koon on kuitenkin arveltu olevan laskussa. Lajia uhkaavat maaniviljely ja laiduntaminen, kilpailu saaliseläimistä salametsästäjien kanssa ja koirilta mahdollisesti leviävät taudit.[1]

Pensaskoira kuuluu CITES–sopimuksen liitteeseen 1. Sitä esiintyy useilla suojelluilla alueilla ja sen metsästys on laitonta Kolumbiassa, Ecuadorissa, Paraguayssa, Boliviassa, Perussa ja Ranskan Guyanassa. Lajia on myös eläintarhoissa Aasiassa, Euroopassa, Brasiliassa ja Pohjois-Amerikassa.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i DeMatteo, K., Michalski , F. & Leite-Pitman, M.R.P.: Speothos venaticus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.2.2020. (englanniksi)
  2. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) luomus.fi. 2008. Viitattu 9.2.2011.
  3. a b c d e f g José R. Castelló: Canids of the World : Wolves, Wild Dogs, Foxes, Jackals, Coyotes, and Their Relatives, s. 32-33. Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0-691-18372-5. (englanniksi)