Pauli Piispanen
Pauli Pellervo Piispanen (26. elokuuta 1903 Kuopio[1] – 19. joulukuuta 1977 Helsinki[2]) oli juristi ja kanslianeuvos, joka työskenteli tuomiokapitulien palveluksessa ja julkaisi useita kirkollisen lainkäytön ja hallinnon teoksia.
Henkilöhistoria
muokkaaPauli Piispasen vanhemmat olivat postimestari Taavi Juho Piispanen ja Emilia Karvinen ja puoliso vuodesta 1934 Aino Lovisa Hietanen. Piispanen tuli ylioppilaaksi 1922 ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1927, varatuomarin arvon hän sai 1932. Piispanen työskenteli Viipurin hiippakunnan tuomiokapitulin notaarina 1928–1930 ja Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulissa sihteerinä vuodesta 1930 ja lainoppineena asessorina vuodesta 1958. Helsingin hiippakunnan vastaavassa tehtävässä hän oli 1959–1971. Kanslianeuvoksen arvonimi myönnettiin Piispaselle 1972.[1][2]
Julkaisuja
muokkaa- Kirkkohallinnollisia ennakkopäätöksiä, 1937
- Kirkollisen hallinnon ja lainkäytön ohjekirja, 1940
- Karjalan tuhoutuneet pyhäköt vv. 1939–1942, 1942
- Kirkon lakikirja, 1950, Pauli Piispanen, Mauno Saloheimo
- Kirkon lakikirjan lisävihko, 1959
- Kirkkoherran osuus seurakuntahallinnossa, 1963
- Lääninrovastin asema ja tehtävät, 1966
- Kirkkoherra ja seurakuntahallinto, 1966
- Karjalan kirkkoja rakentamassa, 1972
- Kirkkoja Karjalaan r.y. ja Kirkonlahja r.y, 1972
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, ss. 648–649. (Viitattu 19.4.2019)
- ↑ a b Kuolleita. Helsingin Sanomat, 28.12.1977, s. 13.