Wikipedia

Paul Klebnikov

Paul Klebnikov (ven. Па́вел Ю́рьевич Хле́бников, Pavel Jurjevitš Hlebnikov, 3. kesäkuuta 1963 New York – 9. heinäkuuta 2004 Moskova)[1] oli venäläistaustainen taloustoimittaja ja kirjailija. Hän työskenteli kymmenen vuotta talouslehti Forbesissa ja julkaisi kaksi kirjaa. Ennen kuolemaansa hän työskenteli Forbesin venäläisen version päätoimittajana. Klebnikov murhattiin Moskovassa vuonna 2004.

Paul Klebnikov
Па́вел Ю́рьевич Хле́бников
Henkilötiedot
Syntynyt3. kesäkuuta 1963
New York, New York, Yhdysvallat
Kuollut9. heinäkuuta 2004 (41 vuotta)
Moskova, Venäjä
Ammatti toimittaja, kirjailija
Puoliso Helen ”Musa” Train

Taustat, opiskelu ja perhe muokkaa

Paul Klebnikov syntyi Yhdysvalloissa venäläistaustaiseen emigranttiperheeseen, joka oli paennut lokakuun vallankumouksen seurauksia Venäjältä Yhdysvaltoihin vuonna 1918. Hänen isoisoisänsä oli kontra-amiraali Arkadi Nebolsin, jonka kapinaan nousseet matruusit tappoivat vallankumouksen aikana.[2] Paul Klebnikovin isoäiti Ekaterina Nebolsina johti New Yorkissa toiminutta venäläistä lasten hyväntekeväisyysjärjestöä ja hänen isänsä Georgi Klebnikov työskenteli YK:n simultaanitulkkien osastojohtajana.

Vuonna 1984 Klebnikov valmistui Kalifornian yliopistosta Berkeleystä pääaineenaan talouspolitiikka.[3] Hän suoritti tohtorintutkinnon London School of Economics -korkeakoulussa. Vuosina 1987–88 Klebnikov luennoi Lontoon Eurooppa-instituutissa.[4] Hän osasi englannin ja venäjän kielten lisäksi myös ranskaa ja italiaa.

Syyskuussa vuonna 1991 Klebnikov meni naimisiin Helen ”Musa” Trainin kanssa. Pariskunta sai kolme lasta.[3]

Toimittajan- ja kirjailijanura muokkaa

Vuonna 1989 Klebnikov aloitti työt amerikkalaisessa finanssialaan erikoistuneessa lehdessä Forbesissa. Toimittajana hän erikoistui kirjoittamaan erityisesti venäläisistä suuryrityksistä.[2] Artikkeleissaan hän kirjoitti usein Neuvostoliiton jälkeisestä yksityistämisprosessista ja korruptiosta.

Vuonna 1996 Forbes julkaisi Paul Klebnikovin kirjoittaman artikkelin, jonka otsikko oli ”Godfather of the Kremlin?”. Artikkelissaan hän kirjoitti oligarkki Boris Berezovskista ja vertasi tämän toimintaa Sisilian mafiaan. Klebnikov syytti vaikutusvaltaista oligarkkia muun muassa kiristyksistä, rahanpesusta, yhteistyöstä tšetšeenimafian kanssa ja palkkamurhien tilaamisesta. Artikkelissa Berezovskin nimi liitettiin myös vuonna 1996 tehtyyn toimittaja Vladislav Listjevin murhaan.

Artikkelin julkaisemisen jälkeen Klebnikov sai useita tappouhkauksia ja vetäytyi kirjoitustauolle Pariisiin.[3] Artikkelin johdosta Boris Berezovski nosti Forbesia vastaan kanteen Lontoon korkeimmassa oikeudessa joulukuussa 1996. Kanteessaan Berezovski syytti Forbesia perättömän tiedon levittämisestä ja vaati lehdeltä vahingonkorvauksia ja artikkelin poistamista. Oikeusprosessi kesti peräti kuusi vuotta, mutta vuonna 2003 annetussa päätöslauselmassa oikeus vaati Forbesia poistamaan vain Vladislav Listjevin murhaa koskevan osuuden artikkelin verkkoversiosta.[5] Muokattu artikkeli on edelleen luettavissa Forbesin sivuilla.[6]

Kirjallinen tuotanto muokkaa

Oikeusprosessin aikana Paul Klebnikov kirjoitti kohuartikkelinsa pohjalta kirjan ”Godfather of the Kremlin: Boris Berezovsky and the Looting of Russia”, joka tiettävästi perustuu osin presidentti Boris Jeltsinin entisen henkivartijan Aleksander Korzhakovin haastatteluihin.[2] Vuonna 2000 julkaistussa kirjassaan Klebnikov kuvailee presidentti Boris Jeltsinin aikana toteutettua yksityistämisprosessia ”vuosisadan ryöstöksi” ja kertoo yksityiskohtaisesti Venäjän liikemiespiirien korruptiosta keskittyen erityisesti Boris Berezovskiin.[7] Kirja sai ristiriitaisen vastaanoton.[3] Lännessä sitä kuvattiin ”yksityiskohdiltaan rikkaaksi”[7], mutta Venäjällä suuri osa toimittajista kritisoi sitä väittäen sen nojautuvan liikaa turvallisuuspalvelujen entisten työntekijöiden väitteisiin.[3] Boris Berezovskin lähipiiriin kuulunut turvallisuuspalvelu FSB:n ex-agentti Aleksandr Litvinenko syyttiki omassa ”Lubjankan rikollisryhmä” -kirjassaan Paul Klebnikovin kirjaa ”Venäjän turvallisuuspalvelun tilaamaksi”.[8] Alun perin englanniksi julkaistu kirja on käännetty ainakin venäjän, saksan, ranskan, puolan ja unkarin kielille.

Vuonna 2003 Paul Klebnikov julkaisi toisen kirjansa: “Conversation with a Barbarian: Interviews with a Chechen Field Commander on Banditry and Islam”. Kirja perustuu tšetšeeniseparatistien johtajan Khozh-Ahmed Noukhayevin laajaan, noin 15-tuntia kestäneeseen haastatteluun.[9] Haastattelussaan Noukhayev kuvailee käsityksiään Islamista ja tšetšeeniyhteiskunnasta. Kirjassa on myös Klebnikovin omia kommentteja.

Vuonna 2003 Klebnikov nimettiin talouslehti Forbesin venäläisen version ensimmäiseksi päätoimittajaksi.[3] Koska Klebnikovin vaimo ja lapset eivät halunneet muuttaa Venäjälle, Paul teki sopimuksen vain yhdeksi vuodeksi. Lehdestä ehti ilmestyä vain neljä numeroa ennen kuin Klebnikov murhattiin.

Murha muokkaa

Paul Klebnikovia ammuttiin illalla kesäkuun 9. päivänä vuonna 2004 Forbesin Moskovan toimituksen uloskäynnin edustalla.[3] Ampuminen tapahtui ohiajaneesta VAZ-2115-henkilöautosta, jonka sisällä oli kolme henkilöä. Neljä luotia osui Klebnikovia rintaan, vatsaan sekä päähän. Ennen kuolemaansa Klebnikov ehti kertoa, ettei tunnistanut ampujia ulkonäöltä eikä tiedä ampumisen syytä. Klebnikov vietiin ambulanssilla moskovalaiseen sairaalaan, mutta häntä ei onnistuttu pelastamaan. Klebnikovia kuljettaneessa ambulanssissa ei ollut happinaamaria ja häntä sairaalan ensiapuosastolle kuljettanut hissi meni epäkuntoon. Paul Klebnikov menehtyi sairaalan hississä.[10]

Murhatutkimukset ja oikeudenkäynti muokkaa

Murhaa tutkineet viranomaiset totesivat tapahtuman palkkamurhaksi.[11] Forbes kirjoitti, että murhan on täytynyt liittyä Klebnikovin työhön.[12] Murhan motiiveista on esitetty useita eri spekulaatioita. Viranomaisten tutkimusten mukaan murhan olisi suunnitellut Tšetšenian separatistiliikkeen johtohahmoihin kuulunut Khozh-Akhmed Nukhayev ja sen olisivat toteuttaneet tšetšenialaissyntyiset Kazbek Dukuzov, Musa Vakhayev ja Fail Sadretdinov. Tutkijoiden mukaan murhan motiivina olisi ollut Klebnikovin vuonna 2003 julkaistu kirja. Dukuzovia ja Vahajevia syytettiin myös vuotta aiemmin tapahtuneesta moskovalaisliikemies Aleksei Pitšuginin murhayrityksestä.[13]

Toukokuussa 2006 kaikki epäillyt kuitenkin vapautettiin oikeuden valamiehistön päätöksellä. Klebnikovin omaiset valittivat päätöksestä ja asia siirtyi Venäjän korkeimman oikeuden käsittelyyn, joka peruikin syytteiden raukeamisen. Kolmikon jäsenistä Sadretdinov tuomittiin myöhemmin yhdeksän vuoden vankeuteen erään toisen murhatapauksen johdosta. Vuonna 2007 Yhdysvaltain presidentti George W. Bush vetosi Venäjän presidentti Vladimir Putin tutkimusten nopeuttamiseksi.[14] Vakhayev ja Dukuzov etsintäkuulutettiin samana vuonna kuulusteluihin, mutta heitä ei tavoitettu toimitettavaksi oikeuteen. [13] Vähitellen oikeusprosessi hiipui.[15]

Kesäkuussa 2009 Venäjän viranomaiset käynnistivät tutkimukset uudestaan. Uusien tietojen valossa Nukhayevia ei enää pidetty murhan suunnittelijana, mutta uskottiin, että hänellä oli osuutta tapahtuneeseen.[16] Nukhayevista on voimassa kansainvälinen etsintäkuulutus.

Arviot murhan motiiveista muokkaa

Paul Klebnikovin murhalle on eri yhteyksissä esitetty useita erilaisia motiiveja. ”Kremlin kummisetä” -kirjallaan hän tiettävästi suututti ainakin liikemies Boris Berezovskin, jonka kerrotaan olleen erittäin vihastunut kirjan ilmestyttyä.[17] Toisaalta Klebnikov kirjoitti kirjassaan paljastuksia myös useiden muiden siihen aikaan vaikutusvaltaisten oligarkkien toimista.

Murhan motiiviksi on esitetty myös tšetšeeniseparatistien kostoa Klebnikovin ”Conversation with a Barbarian” -kirjasta.

Yhdeksi motiiviksi on epäilty myös talouslehti Forbesin venäläisessä versiossa vuonna 2004 julkaistua ”Venäjän sata rikkainta henkilöä” -listaa. Useat listalle päätyneet henkilöt olivat tiettävästi tyytymättömiä siitä, että Klebnikovin päätoimittama lehti paljasti heidän varallisuutensa listallaan.[18]

Murhan motiiviksi on esitetty myös Klebnikovin työn alla ollutta uutta kirjaa, jossa hänen oli tarkoitus paljastaa muun muassa Tšetšeniassa tapahtuneita valtionbudjetin kavalluksia. Tätä motiivia tukisi esimerkiksi se, että Klebnikovin kirjan tietolähteenä toiminut Tšetšenian ex-pääministeri Jan Sergunin murhattiin vain pari viikkoa Klebnikovin murhan jälkeen.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Notice de personne "Klebnikov, Paul (1963-2004)" – BnF Catalogue général Bibliothèque nationale de France. Viitattu 28.2.2022. (ranskaksi)
  2. ↑ a b c Paul Klebnikov The Economist. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g The Assassination of a Dream New York Magazine. (englanniksi)
  4. ↑ Klebnikov Timeline CBS News. (englanniksi)
  5. ↑ Shuddup The Economist. (englanniksi)
  6. ↑ Godfather of the Kremlin? Forbes. (englanniksi)
  7. ↑ a b BOOKS OF THE TIMES; A Tycoon's Meteoric Rise After Russia's Collapse The New York Times. (englanniksi)
  8. ↑ Лубянская Преступная Группировка somnenie.narod.ru. Arkistoitu 18.6.2003. Viitattu 27.3.2013. (venäjäksi)
  9. ↑ Prosecutor Says Chechen Rebel Had Editor Killed The New York Times. (englanniksi)
  10. ↑ Главный редактор русскоязычного Forbes умер в застрявшем лифте по пути в операционную NEWSru.com. (venäjäksi)
  11. ↑ Editor's Death Raises Questions About Change in Russia The New York Times. (englanniksi)
  12. ↑ The Last Independent Newspaper in Russia PBS. (englanniksi)
  13. ↑ a b 2 Suspects Absent in Moscow in Retrial Over Editor’s Killing The New York Times. (englanniksi)
  14. ↑ Russia halts retrial over murdered U.S. reporter Reuters. (englanniksi)
  15. ↑ Murder Highlights Russian System’s Flaws New York Times. (englanniksi)
  16. ↑ Russia To Work With U.S. On New Klebnikov Inquiry Forbes. (englanniksi)
  17. ↑ Did Boris Berezovsky Kill Himself? More Compelling, Did He Kill Forbes Editor Paul Klebnikov Forbes. (englanniksi)
  18. ↑ Iron Curtain Redux American Journalism Review. (englanniksi)

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paul_Klebnikov&oldid=20924035”