Parvanin taistelu
Parvanin taistelu oli Khorasmian hallitsija Džalal al-Dinin johtamien joukkojen ja mongoliarmeijan välillä käyty yhteenotto keväällä 1221 Parvanissa nykyisessä Afganistanissa. Taistelu oli ainut mongolien kärsimä merkittävä tappio Khorasmian sotaretkellään. Sodan lopputulosta se ei kuitenkaan muuttanut ja Džalal al-Din ajettiin lopulta pakoon tukialueeltaan Hindukušista.
| Parvanin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa mongolien valloitusretkeä Keski-Aasiaan | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
Tausta muokkaa
Tšingis-kaanin johtamat mongolit olivat aloittaneet sotaretkensä šaahi Ala al-Din Muhammad II:n johtamaa Khorasmian valtakuntaa vastaan vuonna 1219. Valtakunta romahti nopeasti kolmen mongoliarmeijan tekemän sotretken myötä. Tarinan mukaan šaahi kuoli paettuaan eräälle saarelle Kaspianmerellä. Ala al-Din Muhammadin vanhin poika Džalal al-Dinin onnistui kuitenkin paeta Khorasmiasta hieman ennen valtakunnan romahdusta vuoristoisen Hindukušin alueelle.[1] Džalal al-Din saapui Ghazniin helmikuussa 1221[2] ja alkoi muoidostaa tukialuetta jatkaakseen vastarintaa mongoleja vastaan. Džalal al-Din kokosi khorasmnialaisista, turkkilaisista ja ghurilaisista sotureista oman armeijansa.[1] Hänen puolelleen liittyivät myös Ghazniin paenneet Heratin hallitsija Malik Khan 50 000 pakanallisen turkkilaisen soturinsa kanssa, sekä 40 000 islaminuskoista haladži-turkkilaista johtanut Saif-ud-Din Ighraq.[2]
Taistelu muokkaa
Keväällä 1221 Džalal al-Din kohtasi Tšingis-kaanin häntä vastaan lähettämän Šigi Qutuqun johtaman[2] mongoliarmeijan Parvanissa Kabulin pohjoispuolella.[1] Mongoliarmeijaan kuului kolme tümenia, eli noin 30 000 miestä ja heistä suurin osa ratsuväkeä. Džalal al-Din määräsi oman ratsuväkensä ratsailta, jotta joukot eivät pakenisi taistelukentältä. Hänen oikealla sivustallaan olivat Malik Khanin joukot ja vasemmalla Saif-ud-Din Ighraqin joukot.[2]
Itse taistelu kesti kolme päivää. Ensimmäisenä päivänä Malik Khanin onnistui työntää mongolit kohti tukikohtaansa. Seuraavana päivänä mongolit yrittivät harhauttaa vihollisiaan asettaen nukkeja ratsaille sotureidensa varahevosille tarkoituksena saada armeija näyttämään suuremmalta. Höynäytys ei kuitenkaan toiminut. Taistelun kolmantena päivänä mongolien baaturit hyökkäsivät Ighraqin johtamaa vasenta sivustaa vastaan. Hyökkäyksen jälkeen mongolit teeskentelivät pakenevansa, mutta kääntyivätkin yllättäen takaisin heitä seuraavaa vihollista vastaan. Tilanne kääntyi kuitenkin mongoleja vastaan Džalal al-Dinin määrättyä omat miehensä ratsaille ja hyökäten joukkojaan henkilökohtaisesti johtaen mongoleja vastaan. Lopulta mongolit pakenivat taistelukentältä.[2]
Seuraukset muokkaa
Parvanin taistelu oli mongolien ainut merkittävä tappio Khorasmian sotaretken aikana.[1] Monia mongoleja oli otettu vangiksi ja Džalal al-Dinin sanotaan surmauttaneen heidät määräämällä nauloja lyötäväksi vankien päähän. Džalal al-Dinin puolella taistelleet Ighraqin ja Malik Khanin miehet alkoivat kuitenkin riidellä taistelussa saadun sotasaaliin jaosta. Kun Džalal al-Dinin ei onnistunut ratkaista riitaa, Ighraq hylkäsi miehineen hänen armeijansa.[2] Tappion jälkeen Tšingis-kaani johti henkilökohtaisesti pääarmeijansa Džalal al-Dinia vastaan.[1] Džalal al-Din joutui pakenemaan Indukselle.[2] Hindukušille saapunut Tšingis-kaanin armeija tuhosi Ghaznin ja monet muut alueen keskukset.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 98-102. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Christopher P. Atwood: Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire, s. 435-436. Facts On File, 2004. ISBN 0-8160-4671-9. (englanniksi)