Pankkiauto

Pankkiauto on autoon rakennettu liikkuva pankkikonttori. Suomessa on käytetty pankkiautoja vuodesta 1952 alkaen. Pankkiautoa on käytetty mm. silloin, kun pankkikonttorille ei ole saatu huoneistoa ajoissa ja paikoissa, jossa on haluttu tarjota pankkipalvelua, mutta jonne ei ole ollut mielekästä perustaa konttoria.[1] Liikkuvaa pankkipalvelua on saanut myös autopostitoimistosta.[2]

Parkanon säästöpankin pankkiauto

Pankkiautoja on edelleen toiminnassa. OP-ryhmällä on uusi pankkiauto vuonna 2017.[3]

HistoriaaMuokkaa

Pankkiautoja on ollut Englannissa jo 1910-luvulla. Suomeen ensimmäinen pankkiauto saatiin 1952. Pankkiauto saatettiin rakentaa linja-autoon, henkilöautoon tai matkailuperävaunuun, mutta useimmiten ne toimivat pakettiautoissa. Tilastoja pankkiautoista ei ole. Vuonna 1969 Säästöpankeilla oli 34 pankkiautoa. Jussi Lehtonen on arvioinut, että autoja ei ole missään vaiheessa ollut yli 50:tä.[2]

Osa pankkiautoista liikkui 1990-luvulle asti reitin ja aikataulun mukaan. Pysäkit olivat tavallisesti kylien keskustoissa esimerkiksi kauppojen pihoilla.[2] Osa autoista korvasi pankin sivukonttorin, kunnes konttori oli saatu rakennetuksi. Auto voi myös toimia siirrettävänä konttorina tapahtumissa kuten urheilukilpailuissa. Pankkiauto on ollut myös Sauvossa 6. – 16. elokuuta 1965 pidetyllä partiolaisten kansainvälisellä Hakkis-suurleirillä.

Kun tietoliikenneyhteyksiä ei ollut, pankkiautossa asiointi vaati pankkikirjan. Tällöin tietojen tarkistus ja täsmäytys tehtiin ajon päätyttyä konttorilla. Reaaliaikaista palvelua varten saatiin pankkiautoihin 1960-luvulla radiopuhelimia, joilla voitiin ottaa yhteys pääkonttoriin ja mm. tiedustella asiakkaan tilitietoja.[2]

Eri pankkiryhmien pankkiautojaMuokkaa

Suomen ensimmäinen pankkiauto oli vuonna 1952 aloittanut Helsingin Työväen Säästöpankin pankkiauto.[2]

Yhdyspankilla oli pankkiauto ainakin jo vuonna 1958.[4] Vuonna 1960 Yhdyspankki päätti laajentaa palveluaan hankkimalla kaksikin liikkuvaa pankkikonttoria. Tarkoitukseen ostettiin kaksi erityisvarustettua pakettiautoa, jotka sisustettiin pankkikonttoreiksi. Autossa oli kaksi virkailijaa, joista toinen toimi sekä kuljettajana että turvallisuusvartijana. Autojen kassat olivat hyvin pieniä turvallisuussyistä; ne hoitivat tilityksen matkansa varrella olevissa pankkikonttoreissa. Käynti autokonttoriin tapahtui takaovista. Auton saattoi kytkeä puhelinlinjaan, koska nykyistä matkapuhelinjärjestelmää ei ollut olemassa. Autot palvelivat yhteensä toistakymmentä vuotta; 1970-luvulla ne siirrettiin säilytykseen ja lopulta jossain vaiheessa pankkien fuusiokierteen yhteydessä ne poistettiin kirjanpidosta ja romutettiin.lähde?

Suur-Helsingin Osuuspankki (SHOP) hankki kaksi pankkiautoa vuonna 1970. Pankkiautot toimivat Myyrmäessä ja Itä-Pasilassa SHOP:n konttorina, kunnes konttorille saatiin huoneisto. Kiertävä pankkiauto on toiminut Espoon Muuralassa ja Olarissa.[1]

AutopostitoimistoMuokkaa

Autopostitoimisto oli liikkuva postikonttori, joka kuljetti postia ja tarjosi sekä Postin että Postipankin palveluita. Autopostitoimistosta asiakkaat voivat sekä lähettää että noutaa postia. Autopostitoimisto ajoi joka päivä saman reitin. Reitin varrella se jakoi postin heittämällä postiniput reitin varrella oleviin avonaisiin nk. jakolaatikoihin. Suomen ensimmäinen autopostitoimisto aloitti toimintansa Turun ja Mynämäen seudulla vuonna 1960, ja tämän 134 kilometriä pitkän reitin varrella auto jätti postia 60 paikkaan. Toinen autopostitoimisto perustettiin Kemin seudulle vuonna 1961, ja enimmillään toiminnassa oli viisi autopostitoimistoa eri puolilla Suomea. Autopostitoimistona käytetyt autot oli muokattu Postin linja-autoista. Tietyillä pysähtymispaikoilla auto palveli kuten pankkiautokin. Korkeat hankinta- ja ylläpitokustannukset estivät kuitenkin autopostitoimistojen laajemman käyttöönoton, ja kokonaan autopostitoiminta loppui Suomessa 1980-luvulla. Viimeinen autopostitoimisto lakkautettiin keväällä 1984.[2][5]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Kotkas, Kallio: Pääkaupunkiseudun parhaaksi. Merkintöjä Suur-Helsingin Osuuspankin perustamisesta ja 30-vuotisesta taipaleesta 1946-1976, s. 91. Kirjayhtymä, 1976. ISBN 951-26-1186-4.
  2. a b c d e f Lehtonen, Jussi: Palvelut pyörillä. Liikkuvien palvelujen kehitysvaiheita. Tekniikan Waiheita, 1/05, s. 5–17. Tekniikan Historian Seura. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 21.8.2017.
  3. Eskanen, Jukka: Pankki lakkautti konttorin, toi tilalle pankkiauton ilman käteistä rahaa – "Tätä tarvitaan täällä" Yle.fi 16.8.2017
  4. Vihola, Teppo: Rahan ohjaaja. Yhdyspankki ja Merita 1950–2000, s. 139. Merita Pankki Oyj, 2000. ISBN 951-889-103-6.
  5. Kirsti Lehtomäki (toim.): Liikkeelle! sanoi Kekkonen (Mobilia-vuosikirja 2015), s. 55. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa