Kedirin kuningaskunta
Kedirin kuningaskunta, alun perin Panjalu oli hindulais-buddhalainen kuningaskunta Kaakkois-Aasiassa Itä-Jaavalla 1045-1221. Laajimmillaan se käsitti nykyisestä Indonesiasta Keski- ja Itä-Jaavan, Borneon etelä- ja lounaisrannikot, Pienet Sundasaaret, Molukit ja Sulawesin eteläkärjet sekä nykyisen Itä-Timorin.
| Kedirin kuningaskunta |
|
|---|---|
1045–1221 |
|
|
|
|
| Valtiomuoto | kuningaskunta |
| Pääkaupunki | Kediri |
| Uskonnot | hindulaisuus, buddhalaisuus |
| Kielet | klassinen jaava |
| Edeltäjä(t) | Kahuripan (Mataram) |
| Seuraaja(t) | Singhasari |
Historia muokkaa
Kedirin kuningaskunta syntyi, kun Kahuripanin (entisen Mataramin) kuningas Airlangga jakoi valtakuntansa kahden poikansa kesken. Toinen sai Panjalun, jota myöhemmin nimitettiin Kediriksi sen pääkaupungin mukaan, ja toinen sai Janggalan. Kediriin kuuluivat valtakunnan länsiosat ja Janggalaan sen itäosat.[1][2]
Janggala ei säilynyt itsenäisenä pitkään, sillä jo 1117 Kedirin kuningas Kamesvara nai Janggalan prinsessan ja yhdisti valtakunnat.[2]
Kuningas Joyoboyon hallituskautta 1135–1157 pidetään klassisen jaavankielisen kirjallisuuden kulta-aikana. Joyoboyon kerrotaan myös ennustaneen, että Indonesiaa hallitsisi ensin valkoinen rotu pitkän aikaa, sitten keltainen rotu lyhyen ajanjakson, minkä jälkeen Indonesia olisi itsenäinen.[2]
1221 Ken Arok, joka hallitsi Kedirille kuuluvaa Tumapelin kaupunkia, voitti Kedirin kuninkaan Kertayan Genterin taistelussa.[2]
Lähteet muokkaa
- Heikkilä-Horn, Marja-Leena: Kaakkois-Aasia eilen ja tänään. Helsinki: Yliopistopaino, 1991. ISBN 951-570-084-1.