Paavo Aaltonen
Paavo Johannes Aaltonen (11. joulukuuta 1919 Kemi – 9. syyskuuta 1962 Sipoo) oli suomalainen telinevoimistelija ja kolminkertainen olympiavoittaja.[1]
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten telinevoimistelu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Lontoo 1948 | hevonen | |
| Kultaa |
Lontoo 1948 | hyppy | |
| Kultaa |
Lontoo 1948 | joukkuekilpailu | |
 Pronssia |
Lontoo 1948 | 12-ottelu | |
| Pronssia |
Helsinki 1952 | joukkuekilpailu | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Basel 1950 | rekki | |
 Hopeaa |
Basel 1950 | joukkuekilpailu | |
Aaltonen voitti kolme kultamitalia Lontoon 1948 olympialaisten voimistelukilpailuissa. Hän kuului joukkuekilpailussa Suomen voitokkaaseen ryhmään ja saavutti henkilökohtaisen kullan hypyssä ja hevosella. Jälkimmäisellä telineellä hän jakoi tasapistein voiton maanmiestensä Veikko Huhtasen ja Heikki Savolaisen kanssa. Lisäksi Aaltonen sai pronssia 12-ottelussa.[1]
Vuoden 1950 maailmanmestaruuskilpailuissa Baselissa Aaltonen voitti kultaa rekillä[1] ja hopeaa joukkuekilpailussa.[2] Hän oli viimeisin suomalainen telinevoimistelun maailmanmestari aina vuoteen 1997 ja Jani Tanskasen mestaruuteen saakka.
Aaltonen edusti kotimaassaan muun muassa Karhulan Katajaisia ja Elannon Iskua. Hän oli ensimmäinen TUL:n seuran edustajana maailmanmestaruuden voittanut urheilija.
Saavutukset muokkaa
- Kolme olympiakultaa Lontoo 1948 (joukkuekilpailu, hyppy, hevonen)[1]
- Olympiapronssia Lontoo 1948 (moniottelu) ja Helsinki 1952 (joukkuekilpailu)[1]
- Seitsemäs Lontoon olympialaiset 1948 (nojapuut)[1]
- MM-kultaa Basel 1950 (rekki)[1][2]
- MM-hopeaa Basel 1950 (joukkuekilpailu)[2]