p-Klooribentsotrifluoridi
p-Klooribentsotrifluoridi eli 4-klooribentsotrifluoridi (C7H4ClF3) on halogenoitu aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää liuottimena, muiden yhdisteiden valmistuksen lähtöaineena ja dielektrisenä nesteenä. p-Klooribentsotrifluoridi on o- ja m-klooribentsotrifluoridien isomeeri.
| p-Klooribentsotrifluoridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1-kloori-4-(trifluorimetyyli)bentseeni |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C1=CC(=CC=C1C(F)(F)F)Cl[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C7H4ClF3 |
| Moolimassa | 180,552 g/mol |
| Sulamispiste | -36 °C[2] |
| Kiehumispiste | 139 °C[2] |
| Tiheys | 1,338 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa p-klooribentsotrifluoridi on väritöntä nestettä. Yhdiste on veteen liukenematonta ja liukenee muun muassa etanoliin, asetoniin ja dimetyylisulfoksidiin. p-Klooribentsotrifluoridi on lievästi myrkyllistä. Yhdiste ärsyttää ihoa, silmiä ja hengitysteitä.[3][4]
Valmistus ja käyttö muokkaa
p-Klooribentsotrifluoridia valmistetaan fluoraamalla p-klooribentsotrikloridia vetyfluoridilla. Tärkein aineen käyttökohde on muiden kemikaalien valmistus ja esimerkiksi sen nitrattuja johdannaisia käytetään värien ja maatalouskemikaalien esimerkiksi trifluraliinin ja asifluorfeenin valmistukseen. Muita käyttökohteita ovat käyttö teollisuusliuottimena sekä dielektrisenä nesteenä.[2][3][4][5]
Lähteet muokkaa
- ↑ 4-Chlorobenzotrifluoride – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 5.9.2017.
- ↑ a b c d Max M. Boudakian: Fluorinated Aromatic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 5.9.2017
- ↑ a b Michael Ash,Irene Ash: Handbook of green chemicals, s. 667–668. Synapse Info Resources, 2004. ISBN 978-1-890595-79-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.9.2017). (englanniksi)
- ↑ a b S. Gangolli: The Dictionary of Substances and Their Effects: C, s. 299. RSC Publishing, 1999. ISBN 978-0-85404-813-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.9.2017). (englanniksi)
- ↑ Günter Siegemund, Werner Schwertfeger, Andrew Feiring, Bruce Smart, Fred Behr, Herward Vogel, Blaine McKusick & Peer Kirsch: Fluorine Compounds, Organic, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. Viitattu 5.9.2017