Pälvikalju
Pälvikalju eli alopecia areata[1] (ICD-10 L63) on autoimmuunisairaus, joka voi aiheuttaa äkillistä karvan lähtöä vain yhdellä kehon alueella (alopecia areata monolocularis)[2] tai joka puolella kehoa (alopecia areata universalis). Alopecia areatan laukaiseva tekijä on tuntematon. Usein tila korjaantuu itsestään korkeintaan useammassa vuodessa, mutta se voi myös levitä kattamaan lähes koko päälaen (alopecia totalis, L63.0) tai koko kehon (alopecia universalis, L63.1) ja olla elinikäinen. Useimmiten vaaleat ja hennot ihokarvat eivät lähde taudissa.[3]
Edellä mainittujen lisäksi useita muita alopecia areatan muotoja tunnetaan. Joitakin näistä ovat
- alopecia areata focalis – karvat irtoavat useammasta kohtaa kehoa aiheuttaen useita kaljuja laikkuja,[4] toisin kuin monocularis-muodossa, jossa laikkuja on vain yksi.[2]
- alopecia maligna – tällä tarkoitetaan yleisesti eri alopecian muotoja, joissa hiustenlähtö on pitkäaikaista, eivätkä hoidot tehoa näihin alopecian muotoihin.[4]
- ophiasis tai areata marginata – hiuksia lähtee päästä siten, että muodostuu koko päätä ympäröivä käärmemäinen kalju kuvio.[4]
- alopecia areata diffusa tai alopecia areata reticularis – hiuksia lähtee päästä hajanaisesti, jolloin ei muodostu selkeää kaljua laikkua tai laikkuja.[4]
- sisaipho – hiuksia lähtee kaikkialta päästä paitsi päänahan reunoilta.[3]
- Marie Antoinette oireyhtymä tai canities subita – värilliset hiukset lähtevät päästä hajanaisesti ja äkkinäisesti. Harmaat hiukset kuitenkin jäävät päähän helpommin kuin värilliset.[3]
Pälvikalju on todennäköisesti osittain perinnöllinen ja monta siihen liittyvää geeniä tunnetaan. Tautia esiintyy noin 2 % ihmisistä jossain elämänsä vaiheessa. Miehillä tauti on hieman yleisempi. Useimmille se tulee ennen kuin he ovat 40-vuotiaita, tyypillisesti 25–36-vuotiaina. Mitä varhaisemmalla iällä oireita alkaa ilmentyä, sitä voimakkaampi tauti yleensä on ja etenee todennäköisemmin koko kehon alopecia universalis-muotoon.[3]
Voimakkaaseen pälvikaljuun voi liittyä kynsien taipumista pienelle kuopalle (koilonychia), päälipinnan karheentumista, rakenteen heikentymistä ja poikittaisia viiruja (trachyonychia). Tautia potevilla voi olla muita autoimmuunisairauksia yhtäaikaissairauksina kuten psoriasis, systeeminen lupus erythematosus, vitiligo, nivelreuma ja kilpirauhasen häiriöt (liika- tai vajaatoiminta).[3]
Hoito muokkaa
Lievään ja paikalliseen alopecia areatan hoitoon voidaan käyttää kortikosteroideja kuten klobetasolia, joita annetaan voiteena, vaahtona tai shampoona. Kortikosteroidit voivat nopeuttaa karvojen takaisin kasvua, mutta hoito saatetaan lopettaa, jos se ei tehoa puolessa vuodessa. Kortikosteroideja kuten hydrokortisoni asetaattia tai triamsinoloni asetonidia voidaan myös antaa pistoksina kaljujen kohtien ihon alempiin kerroksiin, eli ei ihon alle vaan sen sisälle. Laikuittain esiintyvään alopecia areataan pistokset ovat todennäköisesti tehokkain hoito. Pistoksia vaaditaan kuitenkin useita ja yleinen pistosten sivuvaikutus on ihon paikallinen oheneminen, joka kuitenkin hoidon lakattua palaa normaaliksi parissa kuukaudessa.[3] Pistoksia annetaan 4–6 viikon välein.[5]
Immunoterapia, jossa kalju alue altistetaan siihen levitetylle difenyylisyklopropenonin (DPCP) liuokselle 2–3 kertaa viikossa, on tutkittu tehoavan joissakin tapauksissa.[5]
Immuunijärjestelmää lamaavana aineena toimivaa metotreksaattia on tutkittu mahdollisena hoitona.[6][3] Sillä voi kuitenkin olla merkittäviä haittavaikutuksia: muun muassa ripuli ja vatsakipu.[6] Minoksidiilin tehosta tautia vastaan ei ole varmuutta.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Pälvikaljuus Duodecim. Arkistoitu 18.6.2017. Viitattu 1.5.2018.
- ↑ a b Shailesh Jha, Amit Khanna: Alopecia Areata Monolocularis in Clozapine-induced Hypereosinophilia. Indian Journal of Psychological Medicine, 2016, 38. vsk, nro 1, s. 84–85. PubMed:27011413. doi:10.4103/0253-7176.175136. ISSN 0253-7176. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g h C. Herbert Pratt, Lloyd E. King, Andrew G. Messenger, Angela M. Christiano, John P. Sundberg: Alopecia areata. Nature reviews. Disease primers, 16.3.2017, nro 3, s. 17011. PubMed:28300084. doi:10.1038/nrdp.2017.11. ISSN 2056-676X. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d Ligia Brzezińska-Wcisło, Beata Bergler-Czop, Dominika Wcisło-Dziadecka, Anna Lis-Święty: New aspects of the treatment of alopecia areata. Advances in Dermatology and Allergology, elokuu 2014, 31. vsk, nro 4, s. 262–265. PubMed:25254012. doi:10.5114/pdia.2014.40923. ISSN 1642-395X. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Adel Alsantali: Alopecia areata: a new treatment plan. Clinical, Cosmetic and Investigational Dermatology, 22.7.2011, nro 4, s. 107–115. PubMed:21833161. doi:10.2147/CCID.S22767. ISSN 1178-7015. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Mariana Hammerschmidt, Fabiane Mulinari Brenner: Efficacy and safety of methotrexate in alopecia areata. Anais Brasileiros de Dermatologia, 2014, 89. vsk, nro 5, s. 729–734. PubMed:25184911. doi:10.1590/abd1806-4841.20142869. ISSN 0365-0596. Artikkelin verkkoversio.