Päämajan radiopataljoona
Päämajan radiopataljoona (PMRad.P) oli Suomen puolustusvoimien radiotiedustelua ja eräitä viestiliikenteen toimintoja hoitanut joukko-osasto jatkosodan aikana.
(SA-kuva 111799)
Talvisodan kuluessa Päämajan johtamasta radiotiedustelusta vastasi Tiedusteluosastoon kuulunut Viestitiedustelutoimisto eli Tied. 2. Kun Päämajan Radiopataljoona perustettiin 18. kesäkuuta 1941, Tied. 2:sta muodostettiin sen esikunta. Tied. 2:n päällikkö ja pataljoonan komentaja oli everstiluutnantti Reino Hallamaa.[1]
Tiedot alkuvaiheen kokoonpanosta ovat osin ristiriitaisia. Pataljoonaan kuului aluksi kolme varsinaista komppaniaa, joista 1. ja 2. muodostivat radiotiedustelukeskuksen ja kolmas toimi liikkuvana yksikkönä käyttäen autoihin sijoitettua radiokalustoa sekä varikkokomppania.[2]
Komppaniat muokkaa
Marraskuussa 1941 pataljoona organisoitiin uudelleen. Komppaniat ja niiden sijainnit olivat tällöin seuraavat:[2]
- 1./RadP, Sääminki: Tehtävänä oli kouluttaa henkilökuntaa. Päällikkönä toimi kapteeni Rainer Sopanen.[3]
- 2./RadP, Sortavala, entinen Vaalijalan hoitolaitos: RTK eli radiotiedustelukeskus, johon kuuntelutoiminta oli keskitetty. Komppanian päällikö oli majuri Yrjö Palko seuraajinaan komentajakapteeni Pekka Visa ja kapteeni Paavo Visa.[4]
- 3./RadP, liikkuva komppania, päällikkönä kapteeni Heikki Sysimetsä.[3]
- 4./RadP, Mikkeli: tehtävänä yhteydenpito tiedustelutoimiston alatoimistoihin eli kaukopartio-osastoihin. Sen päällikkönä toimi Matti Wihuri.[1] Komppania lakkautettiin 1. elokuuta 1943 ja siitä tuli osa Erillinen pataljoona 4:ää kevääseen 1944 asti.
- 5./RadP, Espoon Otaniemi ja muu pääkaupunkiseutu: Komppania perustettiin 7. helmikuuta 1942 tehtävänä ulkomaisten diplomaattien viestiliikenteen seuranta.[5] Päällikkönä toimi vänrikki Veikko Saarman.[6]
- 6./RadP, Taavetti ja Lahdenpohja: Ilmavoimien radiokomppania, josta tuli myöhemmin Ilmavoimien radiopataljoona.[5] Komppanian toimintaa ja perustamista suunnitteli apulaisineen sen tuleva päällikkö kapteeni Mauri Hartikainen. Komppaniaorganisaatiossa yksikkö oli komentosuhteiden kannalta ilamavoimien komentajan alainen, mutta koulutuksen, huollon ja tekniikan osalta kuului päämajan radiopataljoonaan.[7]
- Varikkokomppania, Helsingin Munkkiniemi: tehtävänä pataljoonan käyttämän tekniikan hankkiminen, kunnossapito ja kehittäminen. Komppanian päällikkö oli Ragnvald Lautkari.[5]
Lähteet muokkaa
- Heiskanen, Raimo: Saadun tiedon mukaan...: Päämajan johtama tiedustelu 1939-1945. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10173-0.
- Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): Jatkosodan pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-28690-7.
- Lehtonen, Lauri: Radiotiedustelu jatkosodassa. Jatkosodan pikkujättiläinen, 2005, s. 172-197.
- Lehtonen, Lauri, Liene, Timo & Manninen, Ohto: Sanomansieppaajia ja koodinmurtajia: Suomen radiotiedustelu sodassa. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-478-1.