Päämajan radiopataljoona

Päämajan radiopataljoona (PMRad.P) oli Suomen puolustusvoimien radiotiedustelua ja eräitä viestiliikenteen toimintoja hoitanut joukko-osasto jatkosodan aikana.

Päämajan radiopataljoonan kuunteluasema korsussa, 7.10.1942
(SA-kuva 111799)

Talvisodan kuluessa Päämajan johtamasta radiotiedustelusta vastasi Tiedusteluosastoon kuulunut Viestitiedustelutoimisto eli Tied. 2. Kun Päämajan Radiopataljoona perustettiin 18. kesäkuuta 1941, Tied. 2:sta muodostettiin sen esikunta. Tied. 2:n päällikkö ja pataljoonan komentaja oli everstiluutnantti Reino Hallamaa.[1]

Tiedot alkuvaiheen kokoonpanosta ovat osin ristiriitaisia. Pataljoonaan kuului aluksi kolme varsinaista komppaniaa, joista 1. ja 2. muodostivat radiotiedustelukeskuksen ja kolmas toimi liikkuvana yksikkönä käyttäen autoihin sijoitettua radiokalustoa sekä varikkokomppania.[2]

KomppaniatMuokkaa

Marraskuussa 1941 pataljoona organisoitiin uudelleen. Komppaniat ja niiden sijainnit olivat tällöin seuraavat:[2]

  • 1./RadP, Sääminki: Tehtävänä oli kouluttaa henkilökuntaa. Päällikkönä toimi kapteeni Rainer Sopanen.[3]
  • 2./RadP, Sortavala, entinen Vaalijalan hoitolaitos: RTK eli radiotiedustelukeskus, johon kuuntelutoiminta oli keskitetty. Komppanian päällikö oli majuri Yrjö Palko seuraajinaan komentajakapteeni Pekka Visa ja kapteeni Paavo Visa.[4]
  • 3./RadP, liikkuva komppania, päällikkönä kapteeni Heikki Sysimetsä.[3]
  • 4./RadP, Mikkeli: tehtävänä yhteydenpito tiedustelutoimiston alatoimistoihin eli kaukopartio-osastoihin. Sen päällikkönä toimi Matti Wihuri.[1] Komppania lakkautettiin 1. elokuuta 1943 ja siitä tuli osa Erillinen pataljoona 4:ää kevääseen 1944 asti.
  • 5./RadP, Espoon Otaniemi ja muu pääkaupunkiseutu: Komppania perustettiin 7. helmikuuta 1942 tehtävänä ulkomaisten diplomaattien viestiliikenteen seuranta.[5] Päällikkönä toimi vänrikki Veikko Saarman.[6]
  • 6./RadP, Taavetti ja Lahdenpohja: Ilmavoimien radiokomppania, josta tuli myöhemmin Ilmavoimien radiopataljoona.[5] Komppanian toimintaa ja perustamista suunnitteli apulaisineen sen tuleva päällikkö kapteeni Mauri Hartikainen. Komppaniaorganisaatiossa yksikkö oli komentosuhteiden kannalta ilamavoimien komentajan alainen, mutta koulutuksen, huollon ja tekniikan osalta kuului päämajan radiopataljoonaan.[7]
  • Varikkokomppania, Helsingin Munkkiniemi: tehtävänä pataljoonan käyttämän tekniikan hankkiminen, kunnossapito ja kehittäminen. Komppanian päällikkö oli Ragnvald Lautkari.[5]

LähteetMuokkaa

  • Heiskanen, Raimo: Saadun tiedon mukaan...: Päämajan johtama tiedustelu 1939-1945. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10173-0.
  • Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): Jatkosodan pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-28690-7.
  • Lehtonen, Lauri: Radiotiedustelu jatkosodassa. Jatkosodan pikkujättiläinen, 2005, s. 172-197.
  • Lehtonen, Lauri, Liene, Timo & Manninen, Ohto: Sanomansieppaajia ja koodinmurtajia: Suomen radiotiedustelu sodassa. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-478-1.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Lehtonen 2005, 175-176
  2. a b Heiskanen 1989, 176-177
  3. a b Lehtonen, Liene & Manninen 2016, 90
  4. Lehtonen, Liene & Manninen 2016, 95
  5. a b c Lehtonen, Liene & Manninen 2016, 91
  6. Lehtonen, Liene & Manninen 2016, 218
  7. Lehtonen, Liene & Manninen 2016, 134-135