Avaa päävalikko

Otto Toivainen (1892 Jyväskylä1962 New York) oli suomalainen 1900-luvun alkupuolen merimies ja seikkailija, josta tuli oman tarinansa mukaan Fidžisaarilla kuninkaan vävy, sitten saaren kuningas ja kuolemansa jälkeen jumala. Etenkin Toivaisen kotiseudulla Jyväskylässä usein kerrottua legendaa ei ole kyetty vahvistamaan eikä kumoamaan. Toivainen toimi myöhemmin koristemaalarina New Yorkissa ja kuoli siellä 1962.[1]

Toivainen syntyi jyväskyläläisen kauppiaan pojaksi. Isä, Otto Toivainen vanhempi, tuomittiin kavalluksesta vankilaan ja kuoli kun poika oli vasta kolmevuotias. Otto-poika kävi Jyväskylän lyseota Alvar Aallon luokkatoverina[2], mutta erosi tai erotettiin kolmannella luokalla ja lähti merille venäläiseen kauppalaivaan, osasyynä ehkä isästä aiheutunut huono maine, ehkä oma rötöstely. Merille karkotus oli tuohon aikaan nuorten poikien ja miesten yleinen rangaistuskeino, vaihtoehto oikeuteen joutumiselle.[1]

LegendaMuokkaa

Toivainen on kertonut olleensa 1910-luvun keskivaiheilla töissä ranskalaisessa rahtilaivassa, joka haaksirikkoutui Fidžin paikkeilla Tyynellämerellä. Ainoat pelastuneet olivat Toivainen ja muuan norjalainen merimies. Toivainen oli ajautunut saarelle, jonka asukkaiden mielestä auringonlaskun puolelta merestä nousevaa valkoista miestä tulee palvoa. Niin Toivainen naitettiin saaren kuninkaan tyttärelle. Kuninkaan kuoltua Toivainen ylennettiin kuninkaan paikalle ja jumalan asemaan. Toinen saarelaisten tapa oli nälänhädän yllättäessä turvautua kannibalismiin, joka oli määrä aloittaa kuninkaasta. Välttääkseen tällaisen kohtalon Toivainen kertoi paenneensa saarelta ohi kulkeneen purjelaivan avulla ja asettuneensa sitten New Yorkiin.[3][1] Maahantuloasiakirjoista Toivaisen tiedetään saapuneen New Yorkiin 17. lokakuuta 1917 Tivives-nimisellä rahtialuksella Havannasta ja uudestaan 17. syyskuuta 1918 Meksikon Tampicosta Radiant-aluksella.[4][5]

Toivainen on kertonut tarinansa 1920-luvulla New Yorkissa Suomen konsulille Kaarlo Kuusamolle[5]. Nykyisin legendaa tutkii ja pitää yllä kamarineuvos Erkki Fredrikson, jonka isän eno Kuusamo oli. Toivaisen tarinassa on uskottavuutta muun muassa ihmissyönnin osalta: Fidžin saarilla harjoitettiin kannibalismia satoja vuosia, ennen kuin brittiläisten siirtomaaherrojen ja kristinuskon myötä perinne kuoli 1800-luvun lopulla.[6] Toinen tunnettu tarinankertoja ja seikkailija Nätti-Jussi kertoi ryypiskelleensä Otto Toivaisen kanssa Nizzan Négresco-hotellissa vuonna 1916 ja kuulleensa tältä kuningastarinan lisättynä tiedolla, että saarelta karatessaan Toivainen olisi kähveltänyt ”valtion kassan” tai saarelaisten arvo-omaisuutta itselleen.[1][4]

Toivainen taiteessaMuokkaa

Toivaisen ja hänestä kertovan legendan muistoksi on Jyväskylän kauppatorille pystytetty Veikko Hirvimäen veistos Torikuningas.[7] Jyväskylän kaupunginteatterissa esitettiin vuonna 1993 Keijo Siekkisen kirjoittamaa näytelmää Torikuningas, jossa Toivaisen legendaan on tuotu vielä lisää veijarimaisuutta[5].

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Mikkonen, Nadja: Suomalaispojasta tuli Fidžillä kuningas ja jumala – legenda on elänyt jo yli sata vuotta, eikä kukaan ole pystynyt osoittamaan sitä taruksi Yle Uutiset. 25.7.2018.
  2. Vaajakallio, Maire: Välkkyjen koulu. Helsingin Sanomat, 1.10.1983. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. Reimann, Veera: Torikuningas Mosaiikki 2/2009. 2009. Mosaiikki ry. Viitattu 27.7.2018.
  4. a b Manninen, Tuomas: Suomalaisseikkailijan uskomaton legenda sai vahvistuksen Ilta-Sanomat. 11.10.2012. Viitattu 27.7.2018.
  5. a b c Lindfors, Jorma: Legenda: Fidžin kuningas ja jumala oli Jyväskylän Lyseon kasvatti Ilta-Sanomat. 3.10.2012. Viitattu 27.7.2018.
  6. Squires, Nick: Fijians killed and ate a missionary in 1867. Yesterday their descendants apologised The Telegraph. 14.11.2003. Viitattu 27.7.2018. (englanniksi)
  7. Saarinen, Markku: Torikuninkaassa yhdistyvät jumala, kuningas ja kettu Yle Uutiset. 10.8.2009. Viitattu 27.7.2018.