Keijo Siekkinen

suomalainen kirjailija

Keijo Aulis Siekkinen (s. 16. elokuuta 1948 Jyväskylä) on suomalainen kirjailija.[1]

Henkilöhistoria muokkaa

Siekkinen syntyi työmies Eino Siekkisen ja siivooja Tyyne Taimin perheeseen. Hän asui lapsena Jyväskylän Halssilassa.[2] Hän opiskeli yhteiskuntatieteitä Tampereen yliopistossa 1968-1973.[1] Siekkinen on osallistunut kunnallispolitiikkaan, aiemmin SKDL:n ja Vasemmistoliiton jäsenenä. Myöhemmin hän siirtyi sosiaalidemokraatteihin. Siekkiselle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2014.[3]

Kirjallinen tuotanto muokkaa

Siekkinen aloitti kirjailijauransa vuonna 1973 teoksella Naisen mies ja herätti huomiota epäsovinnaisella otteellaan ja hirtehisillä veijaritarinoillaan. Hänen kerronnalleen on tyypillistä puheenomainen sujuvuus ja ällistyttävien assosiaatioiden leikki. Myöhemmässä tuotannossa useiden kertojanäkökulmien käyttö ja tarinan kommentointi lukijalle sen kuluessa on hänelle tyypillistä, siinä hän lähestyy postmodernin metaromaanin ideaa. Betoniraudoittaja Eino Helminen (1974) esittää rakennustyötä eläkkeelle jäävän miehen näkökulmasta. Romaanissa Raskaat miehet (1976) ja näytelmässä Raudanvalajat (1976) on aiheena raskas valimotyö. Tehdastyöläisten kuvaus on luotettavaa ja elävää. Sen taustana ovat kirjailijan oma osallistuminen valimotyöhön ja hänen keskustelunsa alan ammattilaisten kanssa. Romaanissa Kuusitoistamiehinen pyramidi (1981) on aiheena Vaajakosken historia. Teokseen sisältyvässä työväenliikkeen kehityksen kuvauksessa on lennokkuutta ja huumoria.

Proosateokset muokkaa

Näytelmät muokkaa

  • Matka Sinne. Jyväskylän Kesän palkintonäytelmä, 1971.
  • Raudanvalajat. Jyväskylän Kaupunginteatteri, 1975.
  • Vapaudenkatu 36. Jyväskylän Kaupunginteatteri, 1987. (tekijät Keijo Siekkinen, Risto Nykänen).
  • Torikuningas. Jyväskylän Kaupunginteatteri, 1993.

Antologiat ja yhteisjulkaisut muokkaa

  • S vetki srivaetsja zvuk, antologija pisatelej tsentralnoj finlandii. Pietari-säätiön julkaisuja, 1993. ISBN 951-47-9951-8.
  • Kuolleet eivät kopioi. Jyväskylä: Kopijyvä Oy, 1996. ISBN 978-951-20-7768-7.
  • Murha paviljongissa. Jyväskylä: Gummerus, 2007.

Toimitetut teokset muokkaa

  • Finlandia, Otavan Iso Maammekirja 5. Otava, 1985. (toim. Keski-Suomen kirjallisuus).
  • Timo Haajanen, Rigor Mortis. Jyväskylä: Atena, 1991. (toim. Matti Ahola, Martti Pulakka, Erkki Vainikkala, Keijo Siekkinen) ISBN 951-9362-33-9.

Palkintoja ja tunnustuksia muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b Irja Hämäläinen, Risto Rantala, Hannakatri Hollmén (toim.): Kuka kukin on. Who's who in Finland. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1994, s. 891. Siekkinen, Keijo. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7.
  2. Juha Sirkka: Aktivismia! (Arkistoitu – Internet Archive). Suur-Halssila. 2010.
  3. He saivat taiteilijaeläkkeet - katso lista! 30.6.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 30.6.2014.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Keijo Siekkinen, Jäähyväiset rakkaudelle, Ykkösen aamu-TV 2008
  • Keijo Siekkinen, Kirjasampo.fi-kirjallisuuden kotisivu
  • Suomalaisia nykykirjailijoita, Pekka Tarkka, 1990.
  • Suomalaisia kirjailijoita 1500-luvulta nykypäivään, toim. Risto Rantala, Keuruu 1994.
  • Suomalaisia kirjailijoita, toim. Juhani Korhonen ja Risto Rantala, Keuruu 2004.
  • Kapinalliset kynät, Raoul Palmgren, Juva 1984.
  • Peltonen, Milla 1998. "Jälkirealismi 1970-luvulla". Teoksessa: Uudessa Valossa, toim. Päivi Lappalainen. Taiteiden tutkimuksen laitos A 38. Turun yliopisto, Taiteiden tutkimuksen laitos.
  • Hyvärinen, Juha 1993. "Annetaan suuri kuva!" Keijo Siekkisen romaani Kuusitoistamiehinen pyramidi historiagrafisena metafiktiona. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, Taiteiden tutkimuksen laitos.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.