Otto Korpijaakko
Otto Albert Korpijaakko (sukunimi vuoteen 1929 Stenij; 10. marraskuuta 1900 Jyväskylä – 30. syyskuuta 1958 Imatra) oli suomalainen rovasti ja kirjailija. Korpijaakko toimi Viipurin Diakonissalaitoksen johtajana vuosina 1931-1937 ja Sisälähetyksen johtajana vuosina 1937-1941[1]
Talvisodan aikana Korpijaakko toimi Laatokan Karjalassa JR 39:n sotilaspastorina.[2], ja jatkosodan aikana hän toimi vuosina 1941-1944 Itä-Karjalan sotilashallinnon sosiaaliosaston päällikkönä.[3]
Teoksia muokkaa
- Pyhiä muistoja : herännäishenkisten kansanopistojen julkaisu, toimittanut O. Korpijaakko. Herättäjä, Lapua 1929
- Ääni kentältä : rivejä kaatuneiden omaisille. WSOY 1942
- Asevelihenki. Asevelipapit ry, Helsinki 1943, 2. uudistettu painos 1944
- Sortuuko Suomi? Asevelipapit ry, Helsinki 1944
- Tulessa ja pakkasessa: Laatokan koilliskulmalla 1939-1940. WSOY 1958, 2. painos 1959
- Kajaanin Sissi-Rykmentti: Piirteitä Kainuun osuudesta Suomen Vapaussotaan 1928
Lähteet muokkaa
- Suomen kirjailijat-tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Wiren, Edvin: Verraton tie. Diakonian raamatullinen pohja, historiallinen kehitys ja nykyiset työmuodot, Wsoy, Helsinki, 1947
Viitteet muokkaa
- ↑ .Verraton tie, s. 149
- ↑ "Vasken porttia" avaamassa 1/1960. Kansa Taisteli-lehti. Viitattu 21.2.2024.
- ↑ Hyytiä, Osmo: "Helmi Suomen maakuntien joukossa", s. 52. Edita, 2008. ISBN 978-951-37-5131-9.