Otso Pietinen

suomalainen valokuvaaja

Otso Aarne Pietinen (19. syyskuuta 1916 Pietari25. syyskuuta 1993 Helsinki)[1] oli suomalainen teollisuus- ja mainosvalokuvaaja, joka tunnetaan erityisesti lasiesineiden ja vaimonsa Eila Hiltusen veistosten tallentajana.

Eila Hiltunen ja Otso Pietinen vuonna 1944.

Ura muokkaa

Otso Pietinen työskenteli vuosina 1938–1940 isänsä Aarne Pietisen valokuvausliikkeessä Helsingissä. Jatkosodassa Pietinen toimi tk-kuvaajana ja valokuvatoimiston päällikkönä päämajan kuvaosastolla 1942–1943.

Vuonna 1960 Otso ja veljensä Matti Pietinen rakennuttivat suuren valokuvausstudion Valokuvatalo Otso Pietinen & co Helsingin Lauttasaareen. 1970-luvun alussa Otso Pietinen johti studiota yksin toimien samalla valokuvaajana, kunnes myi studionsa 1977 Pressfotolle ja siirtyi vapaaksi valokuvaajaksi. [2]

Otso Pietiselle myönnettiin Suomen valtionpalkinto 1970 ja taiteilijaeläke 1979. [3]

Otso Pietinen on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.

Julkaisuja muokkaa

  • Pikku Siljan unisatu, Suomen Kirja 1945
  • Leino-tunnelmia kuvina, Otava 1946
  • Suomen puun tie metsästä maailmalle, Sininen Kirja 1948
  • Helsinki 68 valokuvaa, Otava 1957
  • Amatöörivalokuvaaja: käytännön opas, WSOY 1957 (yhdessä K. O. Sjöströmin ja Lauri Hirvensalon kanssa)
  • Valokuvauksen kuvaopas, Otava 1958
  • Harrastajan valokuvauskurssi kuvina, WSOY 1959 (yhdessä Gösta Skoglundin kanssa)
  • Eila Hiltunen, Otava 1976

Kirjallisuutta muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Otso Pietinen SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
  2. Sumusta sommitteluun - Suomen valokuvataiteen museo valokuvataiteenmuseo.fi. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 16.1.2012.
  3. Valokuvanäyttely: Läpinäkyvä raja - Crossing Borders finland.org.ru. Viitattu 16.1.2012.

Aiheesta muualla muokkaa