Osvi Lahtinen

suomalainen tuomari

Osvi Heikki Jooseppi Lahtinen (23. heinäkuuta 1912 Helsinki15. syyskuuta 1967 Helsinki[1]) oli suomalainen oikeustieteilijä ja tuomari. Hän toimi korkeimman oikeuden oikeusneuvoksena vuodesta 1961 alkaen kuolemaansa asti.

Elämä ja ura muokkaa

Lahtinen valmistui ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta kaksoislyseosta ja suoritti vuonna 1939 ylemmän oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa. Hän palveli sotilaana talvisodassa, jonka aikana hän haavoittui vakavasti telttaan osuneesta ammuksesta mutta selvisi hengissä. Sodan jälkeen hän sai varatuomarin arvon vuonna 1941, suoritti oikeustieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1947 ja väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1951 väitöskirjallaan Zum Aufbau der rechtlichen Grundlagen.[1]

Lahtinen työskenteli koko uransa korkeimmassa oikeudessa, jonne hänet nimitettiin ensin ylimääräiseksi virkamieheksi vuonna 1942, sitten ylimääräiseksi oikeusneuvoksi vuonna 1960 ja lopulta pysyväksi oikeusneuvokseksi vuonna 1961.[1] Tuomarina Lahtisella oli harvinaisen syvällinen ote teoreettisiin kysymyksiin, ja hän vaikutti korkeimman oikeuden työn laadun parantumiseen 1950- ja 1960-luvuilla sekä aloitti ensimmäisenä korkeimman oikeuden tuomarina oikeustapausten säännöllisen selostamisen.[2][1]

Oikeustieteellinen tutkimus muokkaa

Lahtinen oli analyyttisen oikeustieteen varhaisimpia edustajia Suomessa.[1][3] Hänen väitöskirjansa edusti oikeusrealismia ja perustui saksalaisen Theodor Geigerin empiiriseen käsitykseen normin voimassaolosta.[2][1] Lahtinen oli kiinnostunut oikeudellisten käsitteiden semantiikasta, jossa hän edusti nominalismia[4] ja jota hän käsitteli useissa artikkeleissa.[3] Suomalaisen jäämistöoikeudellisen tutkimuksen kannalta uranuurtavassa ja aikanaan paljon keskustelua herättäneessä[5] artikkelissa Kuolinpesä-konstruktiosta (1955) Lahtinen esitti, että oikeushenkilö on tunnusnimi, joka on palautettavissa henkilönimiksi eli fyysisten henkilöiden nimiksi, ja tämän perusteella myös kuolinpesää on pidettävä oikeushenkilönä[6]. Lahtisen ajatus kuolinpesä-konstruktiosta perustui Bertrand Russellin ajatukseen määrätyistä kuvauksista ja loogiseen empirismiin.[7]

Lähteet muokkaa

  • Aarnio, Aulis: Kun kuolinpesästä tuli tunnusnimi: Osvi Lahtinen oikeusajattelun uudistajana. Lakimies, 2002, nro 7–8, s. 1134–1142.
  • Kangas, Urpo (toim.): Oikeustiede Suomessa 1900–2000. Juva: WSOY, 1998.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f Sundström, Mia: Lahtinen, Osvi (1912 - 1967) Kansallisbiografia. 21.3.2005. Viitattu 28.10.2023.
  2. a b Aarnio 2002, s. 1134
  3. a b Kangas (toim.) 1998, s. 173
  4. Aarnio 2002, s. 1134–1135
  5. Aarnio 2002, s. 1135
  6. Aarnio 2002, s. 1137
  7. Aarnio 2002, s. 1138–1139