Osoitin (graafinen käyttöliittymä)

graafisen käyttöliittymän symboli, jota käyttäjä liikuttaa osoitinlaitteen avulla

Osoitin eli hiiriosoitin (engl. pointer tai engl. mouse pointer) on tietoteknisen laitteen graafiseen käyttöliittymään kuuluva symboli, jota käyttäjä voi liikuttaa osoitinlaitteella, kuten hiirellä, ja jonka avulla voi osoittaa ja valita näytössä olevia elementtejä, kuten kuvakkeita tai hypertekstin linkkejä. Käyttöliittymässä elementtiä osoitetaan siirtämällä osoitin sen kohdalle, jolloin sekä osoittimen että osoitettavan elementin ulkoasu saattaa muuttua. Kun elementti valitaan (tyypillisesti hiirellä napsauttamalla eli klikkaamalla), elementti toimii sille ominaisella tavalla tai sitä voi käsitellä.

Tyypil­­li­­ses­ti osoi­tin näyt­tää vi­nol­ta nuo­­lel­ta.
Kursori eli koh­dis­tin on osoit­ti­men eri­kois­tapaus, joka osoit­taa teks­tin syöt­tö­koh­dan.

Osoitinta kutsutaan myös kursoriksi, mutta oikeastaan kursori eli kohdistin on osoittimen erikoistapaus, joka osoittaa, mihin kohtaan käyttöliittymässä voi syöttää tekstiä. Graafisessa käyttöliittymässä voi olla samanaikaisesti sekä osoitin että kohdistin, joten on tärkeää pystyä erottamaan ne toisistaan käsitteellisesti. Kohdistinta voidaankin joskus kutsua tekstikursoriksi tai tekstiosoittimeksi, jottei se sekaantuisi hiiriosoittimeen.[1]

Osoittimen symboli

muokkaa
Nuoli­osoitin
Hyperlinkin osoitin
Muokattavan teks­tin osoi­tin

Tyypillisesti osoitin näyttää ylävasemmalle osoittavalta nuolelta, jonka suhteellisen kookkaan kärjen vasen reuna on pystysuora eli 90 asteen kulmassa ja oikea reuna 45 asteen kulmassa.[2] Osoitinsymboli voi kuitenkin muuttua sen mukaan, millaisessa kohdassa käyttöliittymää osoitin on ja millaista elementtiä sillä osoitetaan.[3] Esimerkiksi käden näköinen osoitin ilmentää, että osoitettavaan elementtiin voi kuvaannollisesti tarttua, ja sojottava etusormi hyperlinkin kohdalla, että linkkiä napsauttamalla pääsee siirtymään tekstissä toiseen kohtaan tai kokonaan toiseen tekstiin. Sen sijaan muokattavissa tai kopioitavissa olevan tekstin kohdalla osoitin tapaa muistuttaa niin sanotun I-palkin poikkileikkausta eli pystyviivaa, jossa on lyhyet pääteviivat. Joissain sovellusohjelmissa voi olla käytössä laaja kirjo muunkinlaisia osoitinsymboleita. Usein tietokoneen käyttäjä voi myös valita kuhunkin tarkoitukseen mieleisensä symbolin käyttöjärjestelmän omista asetuksista tai ladata Internetistä uusia symboleja.

Koska käyttöliittymät ovat tulleet entistä monipuolisemmiksi ja näyttöruutujen koot vaihtelevat pienestä mobiililaitteen näytöstä suuriin tauluihin, osoittamisen ja valitsemisen tehokkuus ja tarkkuus on käyttäjän kannalta tärkeää.[4] Myös osoittimen symbolin suunnalla ja muodolla on merkitystä, sillä tutkimuksissa on havaittu, että nuoliosoitinta on luontevampaa liikuttaa nuolen suuntaisesti kuin sen vastaisesti, ja oikeakätiset käyttävät hiirellä tehokkaammin vasemmalle kuin oikealle kallistunutta nuoliosoitinta. Tehokkaimmaksi ainakin tietynlaisissa käyttötilanteissa on kuitenkin havaittu suuntaukseltaan täysin neutraali osoitin.[5]

Erityisiä osoitinratkaisuja

muokkaa

Tavanomaisessa osoittimessa on aktivaatioalueena yksi piste (engl. point, hot spot). Sellaisille käyttäjille, joiden motoriset ja kognitiiviset kyvyt saattavat olla heikentyneet, on suunniteltu alueosoittimia (engl. area cursor), jotka eivät vaadi käyttäjältä yhtä suurta tarkkuutta kuin tavanomaiset osoittimet.[6] Alueosoittimien aktivaatioalue on tavallista suurempi, ja niiden on todettu helpottavan osoittamista erityisesti silloin, kun osoitettava alue on pieni, esimerkiksi kapea kahden pikselin viiva. Alueosoitinten kanssa voidaan myös käyttää niin sanottuja tahmeita kuvakkeita (engl. sticky icon),[7] joissa aktivaatioalueen käyttäytyminen muuttuu sen mukaan, onko osoitin lähestymässä kohdetta vai liikkumassa siitä poispäin. Vaikeasti liikuntarajoitteiset voivat käyttää osoittimen liikuttamiseen tai osoittamiseen osoitinlaitteen sijasta esimerkiksi ääneen, silmänliikkeisiin tai EEG-signaaliin perustuvaa ohjausta.[8][9][10]

Historia

muokkaa

Yhdysvaltalainen Ivan Sutherland kehitti vuonna 1963 väitöskirjatyössään yhden ensimmäisistä graafisista käyttöliittymistä, valokynällä ohjattavan Sketchpadin.[11] Ensimmäisen tietokonehiiren esitteli vuonna 1968 yhdysvaltalainen Douglas C. Engelbart tutkimusryhmineen silloisessa Stanfordin tutkimusinstituutissa kehitetyssä oN-Line System -järjestelmässä.[12][13] Havaintoesityksessä Engelbartin hiirellä ohjaama osoitin (josta hän käytti nimitystä bug, ötökkä[14]) näytti suoraan ylöspäin osoittavalta nuolelta. 1970-luvulla Xerox PARCissa kehitettiin eteenpäin graafista käyttöliittymää ja hiiriohjausta, joita esiteltiin Xerox Altossa.[15][16] Pystysuoran nuolen todettiin erottuvan matalan resoluution näytöissä huonosti, joten osoitinnuoli käännettiin hieman vinoon asentoon.[17][2] Järjestelmällistä käytettävyysvertailua ei tiettävästi tehty, vaan nuoli suunnattiin ylävasemmalle, koska se tuntui kehittäjistä luontevimmalta vaihtoehdolta.[5]

Lähteet

muokkaa
  1. Korpela, Jukka: Osoitin ja kohdistin jkorpela.fi. 2003–2007. Viitattu 27.2.2010.
  2. a b Document from 1981 reveals why mouse cursor is tilted and not straight 2014. Hacks & Stuff. Viitattu 1.3.2014.
  3. TEPA – Sanastokeskus TSK:n termipankki (→ osoitin) tsk.fi. 2001. Viitattu 27.11.2013.
  4. Suzuki, S. – Yousuke, M. – Ren, X.: The effect of cursor shape and size on pointing efficiency. Proceedings of the 2005 International Conference on Active Media Technology, 2005, s. 279–. Tiivistelmä. Viitattu 2.3.2014.
  5. a b Po, B. – Fisher, B. – Booth, K.: Comparing cursor orientations for mouse, pointer, and pen interaction. Proceedings of the SIGCHI conference on human factors in computing systems, 2005, s. 291–300. Nettiversio. (PDF) Viitattu 2.3.2014.
  6. Keates, S. – Hwang, F. – Langdon, P. – Clarkson, J. – Robinson, P.: The use of cursor measures for motion-impaired computer users. Universal Access in the Information Society, 2002, nro 2 (1), s. 18–29. Tiivistelmä. Viitattu 2.3.2014.
  7. Worden, A. – Walker, N. – Bharat, K. – Hudson, S.: Making computers easier for older adults to use: area cursors and sticky icons. Proceedings of the SIGCHI conference on human factors in computing systems, 1997, s. 266–271. Nettiversio. (HTML) Viitattu 2.3.2014.
  8. Dai, L. – Goldman, R. – Sears, A. – Lozier, J.: Speech-based cursor control: a study of grid-based solutions. Proceedings of the 6th international ACM SIGACCESS conference on computers, 2004, s. 94–101. Maksullinen nettiversio. Viitattu 2.3.2014.
  9. Majaranta, P. – Räihä, K.-J.: Text entry by gaze: utilizing eye-tracking. Text entry systems: mobility, accessibility, universality, 2007, s. 175–187. Nettiversio. (PDF) Viitattu 2.3.2014.
  10. Blankertz, B. – Dornhege, G. – Krauledat, M. – Kunzmann, V. – Losch, F. – Curio, G. – Müller, K.-R.: Writing with the mental typewriter (tallentuneena Internet Archive -palveluun) 2006. Bernstein Centers for Computational Neuroscience. Viitattu 9.12.2006.
  11. Sutherland, Ivan Edward: Sketchpad: a man-machine graphical communication system 2003. University of Cambridge. Viitattu 9.12.2006.
  12. MouseSite 2006. Stanford University. Viitattu 9.12.2006.
  13. oN-Line System Defense Advanced Research Projects Agency. Viitattu 12.9.2019. (englanniksi)
  14. Reimer, Jeremy: A history of the GUI 2005. Ars Technica. Viitattu 1.3.2014.
  15. Xerox Alto Computer History Museum. Viitattu 30.7.2017.
  16. Jeremy Reimer: A History of the GUI (sivu 4) 5.5.2005. Ars Technica. Viitattu 2.1.2020. (englanniksi)
  17. Masalin, Teemu: Paljastus 33 vuoden takaa: hiiren osoittimen ei pitänyt olla vinossa 2014. Tietokone. Viitattu 1.3.2014.

Aiheesta muualla

muokkaa