Osip Mandelštam

neuvostoliittolainen runoilija
(Ohjattu sivulta Osip Mandelstam)

Osip Emiljevitš Mandelštam (ven. О́сип Эми́льевич Мандельшта́м), puol. Mandelstam; (14. tammikuuta (J: 2. tammikuuta) 1891 Varsova, Puola, Venäjän keisarikunta27. joulukuuta 1938 Dalstroin kauttakulkupiste, Vladivostok, Neuvostoliitto[1][2]) oli venäläinen runoilija.

Osip Mandelštam
Osip Mandelštam
Osip Mandelštam
Henkilötiedot
Koko nimi Osip Emiljevitš Mandelštam
Syntynyt1891
1891 Varsova
Kuollut1938 (46–47 vuotta)
Vladivostok
Kansalaisuus Venäjä
Ammatti kirjailija
Uskonnollinen kanta juutalaisuus, ortodoksisuus
Kirjailija
Tuotannon kielivenäjä
Kirjallinen suuntausakmeismi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Suku ja koulutus muokkaa

Osip Mandelštam syntyi Varsovassa juutalaisen nahkakauppiaan poikana, mutta varttui Pietarissa ja piti sitä kotikaupunkinaan.[3] Valmistuttuaan Teniševin kimnaasista hän kastatti itsensä kristityksi Viipurissa ja pääsi opiskelemaan[3] ranskalaista filologiaa ja muinaisranskaa Pietarin yliopistoon, josta hän ei tosin koskaan valmistunut. Vuosina 1907–1910 hän opiskeli Sorbonnen yliopistossa Pariisissa, Heidelbergin yliopistossa Saksassa[3], Sveitsissä ja Italiassa.

Kirjallinen ura muokkaa

Mandelštam aloitti runoilijana vuonna 1910 ja oli lähellä akmeistien koulukuntaa. Muita sen huomattavia edustajia olivat Anna Ahmatova ja Nikolai Gumiljov. Hän julkaisi ensimmäiset runonsa Gumiljovin ja Sergei Gorodetskin toimittamassa Apollon-lehdessä. Hänestä tuli erittäin läheinen ystävä Ahmatovalle.[3]

Mandelštam muutti vuonna 1918 Moskovaan ja työskenteli valistusasiain kansankomissariaatissa. Hänen kielteinen suhtautumisensa vallankumoukseen johti pidätykseen vuonna 1934, jonka varsinainen syy oli Stalinista kirjoitettu epigrammi eli satiirinen runo ja karkotukseen Tšerdyniin nykyiseen Permin aluepiiriin ja myöhemmin Voronežiin.[3] Hän kirjoitti siellä runoja, joita hänen vaimonsa Nadežda Mandelštam (1899-1980) säilytti käsikirjoituksina. Hän myös opetteli runoja ulkoa voidakseen tilaisuuden tullen julkaista ne. Tällä tavoin säilyneitä runoja julkaistiin vuonna 1966 nimellä Voronežkije tetradi (Voronežin vihkot).[3] Mandelštam pidätettiin toistamiseen vuonna 1938, ja hän kuoli ”Vtoraja retška” -siirtoleirissä lähellä Vladivostokia.

Ensimmäinen kokoelma Kamen (Kivi, 1913, laajennettu painos 1916) koostuu muodoltaan perinteisistä mutta kuvastoltaan omaperäisistä runoista. Pietarin kaupungilla ja sen klassisella arkkitehtuurilla on keskeinen sija Mandelštamin runoudessa. Nikolai Gumiljoville omistetussa Pietarilaissäkeissä (1913, suom. 1997) kuvataan Pietarin kaupunkia siten, että mukana ovat niin moderni kaupunkikulttuuri autoineen kuin Puškinin kuvaama Pietari.[3]

Toinen runokokoelma Tristia ilmestyi vasta vuonna 1922. Siinä antiikin teemojen ja maailmankulttuurin ohella esiin tulevat oman ajan mullistukset. Mandelštamin muistelmateos Ajan kohina (Šum vremeni, 1925, suom. 1972) on venäläisen kirjallisuuden merkittävimpiä muistelmateoksia. Egyptiläinen postimerkki (Jegipetskaja marka, 1928) on kokeellinen proosakokoelma. Proosakokoelma Tšetvjortaja proza (Neljäs proosa, 1930) käsittelee neuvostoyhteiskunnan byrokraattisuuden absurdiutta ja kulttuurin brutaalisuutta. Teos julkaistiin Venäjällä vasta vuonna 1989. Hänen teoksensa on myös eräs venäläisen 1900-luvun korkeakirjallisuuden tunnetuimmista matkakertomuksista Putešestvije v Armeniju (Matka Armeniaan), joka syntyi vuonna 1930 tehdyn matkan innoittamana.[3]

Häntä on kutsuttu vuosisatansa valovoimaisimmaksi venäläiseksi runoilijaksi.[3]

Suomennoksia muokkaa

Runoja muun muassa Neuvostolyriikkaa 3-antologiassa; laaja luettelo suomennoksista Lahden runotietokannassa.[4]

  • Baschmakoff, Natalia & Pesonen, Pekka & Rymin, Raija (toim.): Neuvostolyriikkaa 3. Suomentanut Natalia Baschmakoff ym.. Helsinki: Tammi, 1978. ISBN 951-30-3973-0.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Hyvärinen, Jussi: ”Sana, palaa musiikkiin”. Musiikki Osip Mandelštamin runojen maailmankuvassa 1908–1925. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Helsinki: Osuuskunta Poesia, 2016. ISBN 978-952-305-049-5. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Mandelštam, Nadežda: Ihmisen toivo. Muistelmat. (Vospominaniâ, 1970.) Suomentanut Esa Adrian. Helsingissä: Otava, 1972. ISBN 951-1-15034-0.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Osip Emilyevich Mandelshtam Britannica.com. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  2. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Mandelštam, Osip”, Otavan kirjallisuustieto, s. 471. (Elinaikatietojen kohdalla lähde vahvistaa vain vuoden ja paikan). Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  3. a b c d e f g h i Ekonen, Kirsti. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 5. Realismista modernismiin: 1900-luvun taite. Modernismin murros. Akmeismi ja sen perilliset”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 407-410. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450.
  4. Osip Mandelštam, (Arkistoitu – Internet Archive) Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta.

Aiheesta muualla muokkaa