Osallisuus

Osallisuus ymmärretään usein kuulumisen tunteena, jota voi syntyä ihmisen ollessa mukana jossakin yhteisössä, esimerkiksi opiskelun, työn, harrastus- tai järjestötoiminnan kautta. Osallisuuden voi ajatella lähtevän siitä, että ihminen on osallinen ensinnäkin omassa elämässään, eli pystyy vaikuttamaan oman elämänsä asioihin. Yhteisöissä osallisuus ilmenee jäsenten arvostuksena, tasavertaisuutena ja luottamuksena, sekä mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössä. Osallisuuden voi hahmottaa tarkoittamaan kaikkiaan ihmisen kokemaa ja konkreettista kuulumista yhteisöön tai yhteiskuntaan ja elämistä itselle sopivalla tavalla. Konkreettista kuulumista on esimerkiksi se, että ihminen on kunnan tai yhdistyksen virallisena jäsenenä osallinen kyseisen kunnan tai yhdistyksen asioissa. Osallisuus-käsitteellä voidaankin tarkoittaa osallisuuden kokemuksen ohella asianosaisuutta ja osallistumisen oikeutta jossakin asiassa.

Yhteiskunnassa osallisena oleminen tarkoittaa jokaisen mahdollisuutta terveyteen, koulutukseen, työhön, toimeentuloon, asuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin. Kansallisella tasolla osallisuus yhteiskuntaan vaikuttaa demokratian keskeisenä rakenteena. Tällöin kansalaisella on oikeus tasavertaisena osallistua ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja yhteiskunnan kehitykseen. Myös esimerkiksi harrastuksiin osallistuminen, taiteen kuluttaminen, itsensä sivistäminen sekä luottamukseen ja turvallisuuden kokeminen voivat luoda osallisuuden tunnetta. Lisäätynyt sähköinen asiointi ja vuorovaikutus ovat nostaneet keskuteluun myös digiosallisuuden käsitteen. Digiosallisuus merkitsee vapaaehtoista ja sujuvan arjen kannalta kannalta riittävää osallistumista yhteiskunnan keskeisiin toimintoihin, jotka ovat riippuvaisia sähköisistä laitteista, sovelluksista ja palveluista.

Ihmisen osallisuuden aste ja yhteiskunnallinen aktiivisuus vaihtelevat elämänkulun ja -tilanteiden mukaisesti. Osallisuuden kokeminen ja sosiaaliset verkostot lisäävät hyvinvointia ja ehkäisevät syrjäytymistä.

Osallisuutta lisääviä tekijöitä

Riittävä toimeentulo on osallisuuden keskeisimpia edellytyksiä. Tämä johtuu siitä, että vähäiset aineelliset resurssit, taloudellinen niukkuus ja perustarpeiden tyydyttämisen edellyttämä taistelu supistavat olennaisesti muita toimintamahdollisuuksia ja niiden tuomaa mahdollisuutta vuorovaikutukseen ja sosiaalisen merkityksellisyyden kokemiseen. Myös henkinen hyvinvointi, toiminnallinen osallisuus sekä yhteisöihin kuulumisen tunne tai niiden jäsenyys lisäävät osallisuuden kokemista. Yhteiskunnallinen syrjintä ja keskinäisen kunnioituksen puute puolestaan vähentävät sitä.

Vajaus jollakin osallistumisen ulottuvuudella voi tarkoittaa osallisuuden vähentymistä ja syrjäytymisriskin lisääntymistä. Syrjäytymisellä tarkoitetaan yhteisöllisen toiminnan ulkopuolelle jäämistä. Useimmiten siihen liittyy myös sosiaalista, taloudellista ja terveydellistä osattomuutta ja eriarvoisuutta. Esimerkiksi heikko koettu elämänlaatu lisää osattomuuden kokemuksia.

Osallisuuden kokeminen Suomessa

Vuonna 2018 julkaistussa kyselytutkimuksessa havaittiin, että työssäkäyvät ja vanhuuseläkeläiset kokevat Suomessa suurempaa osallisuutta kuin työttömät, työkyvyttömät ja vajaakuntoiset. Työelämän ulkopuolella elävät kokevat lisäksi kaksi kertaa enemmän vakavaa psyykkistä kuormittuneisuutta kuin työssäkäyvät.

Katso myös

• Yhteiskunta
• Yhteisöllisyys
• Sosiaalinen koheesio
• Julkiset palvelut
• Tasa-arvo