Yhdistys
Yhdistys on yksityisoikeudellinen henkilöiden yhteenliittymä, joka on kerääntynyt kokoon yhteisen tarkoituksen vuoksi. Länsimaissa yhdistymisen perustana on lailla säädetty yhdistymisvapaus.[1] Yhdistyksen perustamisesta on monissa maissa säädetty erikseen lailla.
Yhdistymisen syy vaihtelee kaupallisesta tarkoituksesta sosiaalisten suhteiden huoltamiseen. Yhdistyksen toiminnalla voi olla suuri yhteiskunnallinen merkitys riippuen sen koosta. Sen kautta yksilöt voivat vaikuttaa elämänsä osa-alueisiin muiden kanssa yhdessä. Yhteiskunta voi myös määrätä, että jotkin tehtävät hoidetaan yhdistyksien kautta.[1] Silloin yhdistys on toissijainen tekijä, joka pyrkii kansalliseen tai paikalliseen vaikuttamiseen.[2] Eri maiden oikeusjärjestelmät tunnustavat erilaisia yhdistyksiä. Pääpiirteittäin ne voidaan jakaa aatteellisiin, julkisoikeudellisiin, taloudellisiin ja ei-kaupallisiin.[1] Yhdistyksissä jäsenmäärä vaihtelee, mikä erottaa ne yhtiöistä siksi, että yhtiöissä osakkeiden tai osuuksien määrä on kiinteä.[3]
Rekisteröimätön yhdistys ei ole oikeushenkilö. Rekisteröityminen julkishallinnon ylläpitämään rekisteriin parantaa yhdistyksen oikeuskelpoisuutta tasolle, joka määritellään alueen lainsäädännössä. Suomen yhdistysrekisteri on Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) hallinnoima virallinen ja julkinen rekisteri suomalaisista aatteellisista yhdistyksistä.
Yhdistymisvapaus on ollut Suomessa periaatteessa olemassa jo pitkään, mutta alkuaan yhdistykset olivat velvollisia selvittämään toimintaansa viranomaisille. Varsinainen vakuus Suomen kansalaisten yhdistymisvapaudelle oli vuonna 1906 annettu Laki lausunto-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta. Vuonna 1919 säädettiin Yhdistyslaki, joka koskee aatteellisia yhdistyksiä. Sitä ei kuitenkaan sovelleta niihin yhdistyksiin, joista on erilliset säädökset, kuten uskonnolliset yhdyskunnat.[4]
Sanoja yhdistys ja järjestö käytetään usein synonyymeina, mutta yhdistys on hallinnollinen termi.[5]
HistoriaMuokkaa
Rooman valtakunnassa oli vapaiden käsityöläisten eräänlaisia yhdistyksiä, ja samaan aikaan germaanien keskuudessa syntyi seuroja, joiden tarkoitus oli antaa jäsenille keskinäistä suojaa tai yhdessäoloa. Keskiajalla useimmat yhdistykset olivat hengellisiä hyväntekeväisyysseuroja tai kaupunkien ammattiseuroja, joista saman ammatin harjoittajat saivat suojaa. Niiden pohjalta syntyi ammattikuntalaitos. Suomessa yksi varhaisimmista yhdistyksistä oli pirkanmiesten järjestö. 1700-luvulla yleistyivät salaseurat, joiden olennaisena toimintamuotona oli ajanvietteen tarjoaminen jäsenistölle.[4]
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c Muukkonen, Matti: Erilaisia yhdistyksiä, erilaisia käyttötarkoituksia. Oikeus, 2012, 2012. vsk, nro 1, s. 131-134. Verkkoversio (tilaajille) (pdf) Viitattu 13.1.2018.
- ↑ Tomi Tuominen: Subsidiariteettiperiaate Tieteen termipankki. 13.1.2018. Viitattu 13.1.2018.
- ↑ Hoppu, Esko - Hoppu, Kari: Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet, s. 39. Porvoo: WSOY, 2003. ISBN 951-670-095-0.
- ↑ a b Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 8025–8026, art. Yhdistys. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.
- ↑ Erilaisia järjestöjä vaikute.net. Viitattu 20.5.2022.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdistys Wikimedia Commonsissa
