Ortostaattinen hypotensio
Ortostaattinen hypotensio eli pystyasentoon liittyvä verenpaineen lasku[1] tarkoittaa alhaista verenpainetta, joka ilmenee pian sen jälkeen kun henkilö nousee makuulta tai istualtaan seisomaan tai muuten pystyyn.[2] Alhainen verenpaine voi aiheuttaa heikotusta, näön sumentumisen ja vakavana jopa pyörtymisen. Oireet voivat johtaa kaatumiseen ja siten vammoihin. Ortostaattisessa hypotensiossa nämä oireet lievittyvät nopeasti henkilön mennessä takaisin istumaan tai makuulle.[3] Lievä ortostaattinen hypotensio on yleistä eritoten vanhuksilla, eikä sille ole aina selkeää aiheuttajaa.[2] Ortostaattista hypotensiota ilmenee usein Parkinsonin taudin, Lewyn kappale -taudin, Bradbury–Egglestonin oireyhtymän ja monisysteemiatrofian yhteydessä. Ortostattinen hypotensio voi myös johtua lääkkeistä.[4] Lievää ortostaattista hypotensiota voidaan usein hoitaa ilman lääkkeitä.[5]
Mekanismi muokkaa
Keskivertoihmisen noustessa seisomaan, verta kertyy noin 0,7 litraa enemmän jalkojen ja alavatsan verisuonistoon painovoiman takia. Tämä johtaa verenpaineen laskuun, jonka keho aistii valtimoiden baroreseptorien avulla. Reseptoreilta välittyy hermosignaaleita aivorungon vasomotoriseen keskukseen. Tällöin keskus heikentää parasympaattisen hermoston toimintaa ja lisää sympaattisen hermoston toimintaa. Sympaattinen hermosto lisää norepinefriinin eritystä kohde-elimissä. Tämä muun muassa lisää pikkuvaltimoiden (arteriolien) supistumista ja sydämen syketiheyttä. Nämä vaikutukset kohottavat verenpaineen normaaliksi.[2]
Ortostaattisessa hypotensiossa edeltävät mekanismit eivät toimi kyllin hyvin jostakin syystä. Tällöin verenpaine ei korjaudu kyllin nopeasti, jolloin esimerkiksi aivot eivät saa tarpeeksi verta ja henkilö voi jopa pyörtyä.[2]
Oireet muokkaa
Ortostaattisen hypotension oireet ovat samat kuin muissa alhaisen verenpaineen eli hypotension muodoissa. Sen oireita ovat muun muassa heikotus, väsymys, näön sumentuminen, olkakipu, niskakipu, tajunnantason lasku tai jopa pyörtyminen.[3]
Ortostaattisen hypotension oireet kuitenkin ilmenevät henkilön noustessa esimerkiksi makuulta seisomaan. Oireet ilmenevät alle 5 minuutissa ja lievittyvät henkilön mennessä takaisin makaamaan.[5] Ortostaattinen hypotensio ei yleensä ilmene yllättäen henkilön jo ollessa seisomassa. Jos näin käy, kyse voi olla jostakin muusta kuin ortostaattisesta hypotensiosta. Ortostaattinen hypotensio on usein voimakkainta aamuisin.[3]
Jos ortostaattinen hypotensio johtuu tahdosta riippumattoman eli autonomisen hermoston vaurioista, voi nesteen juominen varttia ennen makuulta pystyyn nousemista vähentää oireilua.[3]
Syyt muokkaa
Lievää ortostaattista hypotensiota ilmenee usein vanhuksilla. Se ilmenee noin 6 %:lla perusterveistä vanhuksista, noin 20–60 %:lla vanhainkodeissa asuvista vanhuksista ja jopa puolella sairaalassa potilaina olevista vanhuksista.[2] Ikääntymiseen liittyvää ortostaattista hypotensiota aiheuttaa muun muassa vanhenemisen aiheuttama valtimojäykkyys. Kaikilla potilailla hypotensiolle ei silti välttämättä löydetä mitään selkeää aiheuttajaa, jolloin hypotension sanotaan olevan idiopaattista.[5]
Ortostaattinen hypotensio voidaan jakaa kahteen ryhmään: neurogeeniseen ja ei-neurogeeniseen. Neurogeeninen eli hermostoperäinen hypotensio johtuu tahdosta riippumattoman eli autonomisen hermoston häiriöistä keskus- tai ääreishermostossa. Neurogeenisessä hypotensiossa sydämen syketiheys ei yleensä kasva hypotension ilmetessä. Ei-neurogeeninen hypotensio ei ole hermostoperäinen ja sen syy voi olla esimerkiksi tiettyjen hormonien erityshäiriö, lääkkeet tai nestehukka. Ei-neurogeenisessä hypotensiossa syketiheys yleensä kasvaa hypotension ilmetessä.[5]
Neurogeeninen muokkaa
Parkinsonin tauti voi aiheuttaa neurogeenistä ortostaattista hypotensiota. Sitä potee noin 20–40 % Parkinsonin tautia potevista, mutta hypotensio on näissä tapauksissa usein lievää.[6] Neurogeenistä ortostaattista hypotensiota ilmenee Bradbury-Eggleston oireyhtymää potevista 100 %:lla, monisysteemiatrofiaa eli monijärjestelmäsurkastumaa potevista noin 75 %:lla, Lewyn kappale -tautia potevista noin 30–50 %:lla ja tyypin 1 tai tyypin 2 diabetesta potevista noin 8 %:lla.[4] Muita neurogeenisen ortostaattisen hypotension aiheuttajia ovat muun muassa B12-vitamiinin puutos, MS-tauti, borrelioosi, HIV-infektio, munuaisten vajaatoiminta, sarkoidoosi, Sjögrenin oireyhtymä, amyloidoosi, alkoholipolyneuropatia, aivoverenkiertohäiriöt, ohutsäieneuropatia, neliraajahalvaus, paraneoplastiset oireyhtymät (liittyvät syöpään), Shy–Dragerin oireyhtymä, familiaalinen dysautonomia ja dopamiini-beeta-hydroksylaasin geneettinen puutos.[5]
Ei-neurogeeninen muokkaa
Ei-neurogeenisen ortostaattisen hypotension aiheuttajia ovat muun muassa
- nestehukka[5]
- sydänsairaudet, kuten sairas sinus -oireyhtymä, sydämen vajaatoiminta, eteiskammiokatkos, aorttastenoosi tai keuhkoverenpainetauti[5]
- umpieritysrauhasperäiset eli endrokriiniset sairaudet, kuten Addisonin tauti, kilpirauhassairaudet, diabetes insipidus ja maksakirroosi[5]
- lääkkeet, kuten sedatiivit, nitraattivasodilaattorit (esimerkiksi nitroglyseriini), alfa1-salpaajiin kuuluvat alfasalpaajat, neuroleptit, masennuslääkkeet (eritoten trisykliset masennuslääkkeet ja MAO-estäjät)[5]
Hoito muokkaa
Ortostaattista hypotensiota voivat aiheuttaa monet tekijät ja hypotension hoito on sen aiheuttajan mukaista. Tuntettomista syistä johtuvan eli idiopaattisen ortostaattisen hypotension hoitoon yleensä riittävät lääkkeettömät hoitokeinot mikäli kyse on lievästä hypotensiosta. Näitä keinoja ovat äkkinäisen pystyyn nousemisen välttäminen, suurien aterioiden välttäminen, ruokasuolan riittävä saanti, nesteiden riittävä juominen, vyötärölle ulottuvien tukisukkien käyttö tai hypotensiota aiheuttavien lääkkeiden käytön vähentäminen.[5]
Jos lääkkettömät keinot eivät riitä, ortostaattista hypotensiota voidaan hoitaa alfa1-reseptoriagonistien, kuten midodriinin avulla, mikäli potilaalla ei ole munuaisten tai sydämen vajaatoimintaa. Muita mahdollisia lääkehoitoja ovat fludrokortisoni ja erytropoietiini.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Pertti Mustajoki: Matala verenpaine terveyskirjasto.fi. Viitattu 17.7.2020.
- ↑ a b c d e GL Bakris et al: Hypertension: A Companion to Braunwald's Heart Disease, s. 393–396. 3. painos. Elsevier, 2018. ISBN 9780323429733. doi:10.1016/B978-0-323-42973-3.00042-1.
- ↑ a b c d MJ Aminoff et al: Encyclopedia of the Neurological Sciences, s. 698-700. 2. painos. Academic Press, 2014. ISBN 9780123851581. doi:10.1016/B978-0-12-385157-4.00507-8.
- ↑ a b M Metzler et al: Neurogenic orthostatic hypotension: pathophysiology, evaluation, and management. Journal of Neurology, 2012, 260. vsk, nro 9, s. 2212–2219. doi:10.1007/s00415-012-6736-7. ISSN 0340-5354. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g h i j k I Kantola, A Jula, T Niiranen: Ortostaattisen hypotension tutkiminen ja hoito. Lääkärilehti, 2018, 73. vsk, nro 34. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ PA Low, VA Tomalia: Orthostatic hypotension: mechanisms, causes, management. Journal of Clinical Neurology, 2015, 11. vsk, nro 3, s. 220–226. PubMed:26174784. doi:10.3988/jcn.2015.11.3.220. ISSN 1738-6586. Artikkelin verkkoversio.