Ordnance QF 17-pounder
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Ordnance QF 17-pounder on Britanniassa toisen maailmansodan aikana kehitetty 76,2 mm tai 3 tuuman tykki, jota käytettiin panssarintorjuntatykkinä ja panssarivaunukanuunana. Ase otettiin käyttöön vuonna 1943.
Aseen kehitys aloitettiin jo vuoden 1940 lopulla. Brittien paras panssarintorjuntatykki oli tuolloin 40 mm Ordnance QF 2-pounder, koska 57 mm Ordnance QF 6-pounder ei ollut vielä käytössä. Pohjois-Afrikan taisteluissa panssarintorjunnassa jouduttiin käyttämään Ordnance QF 25-pounder -haupitseja tehokkaampien aseiden puutteessa.
Ensimmäinen tykki toimitettiin elokuussa 1942. Ensimmäiset tykit asennettiin 25-paunan haupitsin lavetille, koska oman lavetin valmistuksessa oli viivytyksiä. Nämä aseet otettiin käyttöön Pohjois-Afrikassa Tunisiassa tammikuussa 1943.[1] Tykki tunnettiin koodinimellä Pheasant.
17-paunaiselle kehitetty lavetti valmistui ja otettiin tuotantoon 1943. Näitä käytettiin ensimmäisen kerran Italian taisteluissa. Tykki oli brittijoukkojen käytössä vielä Korean sodassa.
Panssarivaunuissa tykkiä käytettiin aseistamaan amerikkalaisia M4 Sherman -vaunuja, jolloin syntyi nimellä Sherman Firefly -tunnettu muunnos. Firefly tuli käyttöön Normandian maihinnousua varten. Tykki lisättiin myös 1100 M10 Wolverine -panssaritorjuntavaunuun, jonka britit tunsivat nimellä Achilles. Tykki lisättiin myös Cromwellin rungolle, joka muunnos tunnetaan nimellä Challenger.
Panssarivaunuissa 17-paunaisen korvasi Ordnance QF 20-pounder ja jalkaväen aseistuksena 120 mm BAT ja WOMBAT -singot.
Kirjallisuus muokkaa
- R. P. Hunnicutt, Sherman - A History of the American Medium Tank
Lähteet muokkaa
- ↑ Hunnicutt, s. 303
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ordnance QF 17-pounder Wikimedia Commonsissa
