Oranssi G
Oranssi G (C16H10S2N2O7Na2) on atsoväreihin kuuluva aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään väriaineena esimerkiksi solubiologisissa tutkimuksissa.
| Oranssi G | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Dinatrium-7-hydroksi-8-fenyylidiatsenyylinaftaleeni-1,3-disulfonaatti |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES |
C1=CC=C(C=C1)N=NC2=C(C=CC3=CC(=CC(=C32) S(=O)(=O)[O-])S(=O)(=O)[O-])O.[Na+].[Na+] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C16H10S2N2O7Na2 |
| Moolimassa | 452,38 g/mol |
| Sulamispiste | 141 °C[1] |
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
muokkaaHuoneenlämpötilassa oranssi G on oranssia tai punaista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee veteen ja lisäksi etanoliin ja 2-metoksietanoliin. Aine on pH-indikaattori. Sen väri muuttuu oranssista punertavaksi pH-alueella 11,4–14.[1][2]
Oranssi G:tä valmistetaan aniliinin diatsoniumsuolan ja G-hapon välisellä atsokytkentäreaktiolla natriumhydroksidin läsnä ollessa.[3][4]
Oranssi G värjää erityisesti keratiinia oranssiksi. Sitä käytetään yhtenä väriaineista esimerkiksi Papanicolaou-värjäyksessä (Pap-värjäys) ja trikromivärjäyksissä. Yhdistettä voidaan käyttää myös nahan, paperin ja tekstiilien, kuten silkin värjäämiseen.[1][2][3][5][6]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c R. W. Sabnis: Handbook of Biological Dyes and Stains, s. 352. John Wiley & Sons, 2010. ISBN 978-0-470-58623-5 (englanniksi)
- ↑ a b Marluce Bibbo, David Wilbur: Comprehensive Cytopathology, s. 986. Elsevier, 2008. ISBN 978-1-4160-4208-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 10.8.2024). (englanniksi)
- ↑ a b Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 26. (2nd Edition) Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X (englanniksi)
- ↑ Tudora Baltac, Mădălina Branişte, Crina Ţurcaş & Ion Sebe: Synthesis of Dyes of Histological/Histochemical Interest. UPB Scientific Bulletin, Series B, 2012, 74. vsk, nro 4, s. 61–68. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Ute Schmidt & Erik K. W. Schulte: "Stains, Microscopic", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ Abraham L Kierszenbaum, Laura Tres: Histology and Cell Biology, s. 562. Elsevier, 2016. ISBN 978-0-323-31330-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 10.8.2024). (englanniksi)